Viisi vuosikymmentä sitten LXV

Syksyllä 1968 heinäkuun lopulla alkoi olla vihdoin aikaa linturetkeilylle Salon Halikonlahden maisemissa. 26.7. kävin iltapäivällä kierroksen lahdella. Taivas oli pilvessä ja lahden toisessa päässä satoikin tunnin verran. Tuuli puhalsi luoteesta ja lämpöä oli viitisentoista astetta. Lintuvuoren Jari oli samoihin aikoihin paikalla, hän oli käynyt säännöllisemminkin retkellä täällä. Kävimme muun muassa katsomassa hänen noin viikko sitten löytämäänsä ruokokerttusen pesää Viurilanlahden puolella, munista oli kuoriutunut neljä poikasta, yksi muna oli jäänyt vielä ehjäksi.Jari oli aloittanut säännölliset vierailut Halikonlahdella heinäkuun kymmenennen päivän paikkeilla, ja käyntiäni edeltävällä viikolla hän oli nähnyt muun muassa kuovisirrejä lähes päivittäin. Myös Karhumäen Juhani oli vieraillut jonkun kerran paikalla kunhan peto- ja kyyhkyrengastuksiltaan oli ehtinyt.

Miulle hyvä havainto oli kahden laulavan rytikerttusen löytyminen, olivat vuodelle uusi laji, sellaista ei ollut tullut vastaan yli kuukauteen. Nuoli- ja tuulihaukka olivat molemmat lahdella, vesilinnuista olen merkinnyt muistiin haapanan ja jouhisorsan. Kahlaajista olen merkinnyt muistiin kahdeksan lajin tulokset, suosirrejä oli 53, lapinsirrejä kymmenen ja mustavikloja kaksikymmentä. Sadekuuroilla oli varmaan osuutta asiaan. Päivän lajimääräksi olen laskenut 56.

Seuraavana päivänä vietinkin lahdella lähes kuusi tuntia, hellettä riitti 32 astetta. Retkellä näkemistäni 58 lajista oli eiliseen verrattuna uusia kalasääski ja ruskosuohaukka, viimemainittu niistä vuodenpinna. Suo- ja lapinsirrin määrät olivat eilisellä tasolla, mustavikloja enää kymmenen. Komea juhlapukuinen tundrakurmitsa viivähti tovin keskimmäisen vedenpuhdistusaltaan lietteellä, vuodelle uusi laji sekin oli. Lirojen joukossa oli yksi metsäviklo. Aamulla lehdenjakolenkilläni olin jo huomannut hemppoparin, tiklipoikueen ja yksittäisen käpytikan.

Kahdeskymmeneskahdeksas päiväkin oli helteinen, yli kolmenkymmenen asteen. Aamulla oli ollut lahden suunnalla sumua joka hälveni kuitenkin nopeasti. Kuuden tunnin kierros tuotti nyt 56 lajia.

Suosirrit olivat vähentyneet kolmeenkymmeneen, joukkoon oli tullut sentään yksi kuovisirri, vuoden ensimmäiseni. Petolinnuista huomasin yhden pikkufalcon, joka vaikutti käytökseltään eniten ampuhaukalta. Yli lensi buteo, jota taas epäilin hiirihaukaksi. Ruskosuohaukka ja kalasääski kävivät nytkin lahdella. Jouhisorsan huomasin taas altailla, samoin viisi telkkää. Pelloilla ruokaili kymmenkunta uuttukyyhkyä. Kalalokkeja kävi altailla seitsemän, selkälokkeja yksi ja toinen näkyi jo aamulla keskustassa.

Kahdentenakymmenentenäyhdeksäntenä päivänä tein kolmen ja puolen tunnin kierroksen lahdella. Näkemistäni lajeista olen kirjannut havaintokirjaan vain harmaahaikaran. Sellainen seisoskeli Viurilanlahdella kunnes lähti jonnekin Vuohensaaren suuntaan. Laji oli miulle paitsi vuodenpinna ja sadasviideskymmenes tuona vuonna 1968, myös elämänpinna. Tosin yhden harmaan haikaran olin aikoinaan jo vuonna 1965 nähnyt Sirkkulassa, mutta sen lajia en ollut pystynyt määrittämään. 

***