Menneitä muistellen LXXXVI

23.7.1973 heräsimme edelleen Tauvon Ulkonokalla. Käytimme aamupuolen retkeillen alueella ja käväisimme myös edempänä Munahiedalla mistä marssimme metsäteitä ja maanteitä pitkin takaisin autolle. Vaikka kiersimme aiempaa pidemmän lenkin, kahlaajia kertyi aiempaa vähemmän. Olivat kai lähteneet yöllä muutolle. Suokukkojen ja tyllien määrä oli kasvanut, samoin vesipääskyjä löytyi nyt kolmentoista linnun porukka Munahiedalta, eilen olimme nähneet vain kaksi. Suosirrejä oli vielä yli kaksisataa. Pikkutiirat löytyivät taas, muidenkin tiirojen määrä oli kasvanut, samoin lokkien. Pikkulokki löytyi jo aamukuudelta muuttamasta hietikon yllä. Suopöllöä emme enää huomanneet mutta uusina petoina havaitsimme tuulihaukan ja kanahaukan. Lintuaseman lähellä näimme käen. Yöllä liikkuneita punakylkirastaita ei juuri päivällä näkynyt, toisia liikkuvia eli urpiaisia oli runsaammin metsänreunassa, missä lintuasemakin oli.

Olimme viettäneet jo hyvän aikaa paikallaan Tauvossa joten oli aika lähteä muualle. Ajoimmekin Oulun suuntaan, pysähtyen lyhyesti Kempeleenlahdella. Lähinnä haaveilimme kultasirkusta, mutta kun emme paikoista tienneet, emme olleet älynneet käydä jo aiemmin ohittamallamme Liminganlahdella. Kempeleenlahdella näkyi vesilintuja kohtalaisesti ja runsaasti pääskyjä hyönteisjahdissa. Suuntasimme Oulusta Kuusamon tielle ja sitä sisukkaasti ajoimme Taivalkosken Jurmuun asti, missä oli otettava pieni lepotauko. Kannattaa muistaa että meistä vain Jarilla oli tuohon aikaan ajokortti ja yksin ajaminen tuli rankaksi noin pitkillä etapeilla, niin paljon kuin hän muuten olikin ajanut ja autolla ajosta pitänyt.

Tyypillinen autonikkunasta napattava laji, närhi, huomattiin Ylikiimingissä ja Jurmun lepopaikalla nuolihaukka. Siihen emme kumminkaan pidemmäksi aikaa jääneet. Mieli teki Kuusamoon ja sinnehän vielä illan mittaan ehdimme, tosin vain nukkumaan. Oulangan maisemiin tutustuisimme vasta seuraavana aamuna.

***