Tähän aikaan takavuosina XII

****

12.10.1983: Olimme 8.10. silloisen naisystäväni, tulevan lapseni äidin, kanssa lähteneet retkelle Tauvoon. Siihen aikaan ei meillä ollut autoa eikä edes ajokorttia. Junalla tulimme siis Ouluun ja siellä meitä vastassa oli Rannikon Kari joka tietysti majoitti meidät heidän perheensä senaikaiseen kämppään OYKS:n asuntolassa. Siihen aikaan Kari vielä viimeisteli diplomi-insinöörin tutkintoaan ja toimi sivussa tuntiopettajana teknisessä opistossa, ja hänen Seijansa teki töitä OYKS:ssa. Seuraavan päivän hän kyyditsi meitä eri puolilla Oulun lintupaikkoja ja sitä seuraavana vei sitten meidät Tauvon lintuasemalle. Märkä oli tuo syksy ja seuraava päivä, joka oli ensimmäisemme tällä Tauvon retkellä, tietysti myös sateinen. Kylmää ja märkää siis oli luvassa, kun heräsimme 12.10. aamuun kuuden aikaan.

Joutsenet muuttivat heti aamusta, ääniä kuului jo hämärissä ja päivän valjetessa parvia näkyi jatkuvasti lennossa etelään. Käpylinnut ja urpiaiset olivat myös hyvin liikkeellä heti aamusta, taisivat ennustaa sään kylmenevän. Myöhäinen pohjansirkkukin meni ohi aamumuutolla. Kävelykierros Ulkonokalle tuotti kirjosiipikäpylintuja ja joutsenmuutto jatkui. Sepelhanhia oli dyynien edustalla 30 lintua, joutsenten mukana niitä meni vielä 13 lisää. Maastokomppaus tuotti vielä riekon, jänkäkurpan ja pari pohjantikkaa.

Iltapäivällä nousin taas aseman lintutorniin, joutsenia laskemaan. Jossakin välissä havahduin takaa kuuluvaan havinaan ja kun käänsin päätäni, vanha naaraskanahaukka oli metrin päässä kasvoistani juuri istumassa lakkini päälle. Sehän säikähti pahan kerran ja istui sitten vähän matkan päähän männyn latvaan. Todettuaan etten tosiaankaan ole pelkkä tolppa se lähti nopeasti jatkamaan matkaansa edemmäs metsään.

Iltapäivällä asemalle tuli myös Tynjälän Matti, rengastamaan totta kai. Jonkin verran hömö- ja pyrstötiaisia ehtikin verkkoihin illan mittaan tarttua. Nauhurikaan ei kuitenkaan onnistunut houkuttelemaan iltayössä pöllöjä aseman verkkoihin, oli kai liian kirkasta.

Laskimme päivän mittaan havaitut joutsenet ja pääsimme yli seitsemänsadan. Joukossa oli myös yksi pikkujoutsen, muutto jatkui äänistä päätellen vielä iltayössäkin. Oikein olivat linnut ennustaneet, seuraavana yönä ja aamuna oli jo pakkasta. Joutsenmuutto oli paras tuohon mennessä Tauvossa koskaan havaittu.

***