***
15.10.1989: Aamuviideltä Vantaalla oli
pilvistä, lämpöä +5 astetta. Heräsin aikaisin koska olimme
sopineet S:n kanssa tekevämme perinteisen kuukausiretkemme Salon
seudulla. Puoli kahdeksalta olin jo Kilinkadulla Salossa. Rannikon
Kari oli myös mukana omalla autollaan ja tietysti siihenhän meidät
istutettiin, S kartturiksi ja miut lintutarkkailijaksi. Pikkuvarpuset
kuitattiin jo siitä S:n pihasta ja sitten suunnattiin ensiksi
tietysti Halikonlahdelle. Uloimmassa altaassa ui yhdeksän uivelon
parvi ja kahdeksan allia lapasotkalla vahvistettuna ja lietealtailla
viihtyi vielä myöhäinen rantasipi. Järripeipot olivat liikkeellä,
täältä niitä ehti mennä yli parituhatta käyntimme aikana.
Syksyn viimeinen lapasorsa oli myös altailla, Joensuun kartanon
lähellä taas kymmenkunta turkinkyyhkyä.
Perniön suuntaan lähdimme.
Saarenjärvellä ei ollut mainittavaa muutaman vaeltaneen närhen
lisäksi, Kestrikissä sentään tuhannen kottaraisen parvi. Laukassa
pysähtyminen tuotti kymmenen pyrstötiaisen parven. Ajoimme Strömman
poikki Kemiön puolelle ja parin pysähdyksen jälkeen jäimme
joksikin aikaa Sjölaxin staijipaikalle. Vesilinnnusto oli aika
tavanomaista, muuttoakaan ei juuri ollut mutta bongasimme edustan
väylältä sen sijaan Lähteenojan Jarin joka juuri oli ajamassa m/s
Atlantaa Västanfjärdin mökiltä Saloon talviteloille.
Me jatkoimme matkaa vastakkaiseen
suuntaan. Björkbodan pelloilla näkyi runsaasti järripeippoja
aamumuuton jäljiltä. Kemiönsaaren eteläkärjessä Kasnäsissa oli
vain perusvesilinnustoa, läheisellä Lövön kalliolla seurasimme
kolmen merikotkan kiertelyä koko sen ajan kun eväitä siinä
söimme. Korppeja kierteli ympäristössä ainakin kahdeksan.
Tämän pidemmälle emme päässeet,
kellokin oli jo iltaneljän yli, joten takaisin Saloon lähdimme.
Tienvarressa näkyi vielä järriparvia ja paikkolenkillä
Vuohensaaressa ja Halikonlahdella jo tuttua lajistoa. Iltakuudelta
olimme taas Kilinkadulla ja minä kotona Vantaalla puoli kahdeksalta.
Kun olin ajanut itselleni kortin pari
vuotta aiemmin, ja kun tuona kesänä vanhempani kuolivat, tuli
tavaksi tehdä noita Salon tai Turun puolen lintukierroksia
kuukausittain aika säännöllisesti S:n kanssa. Kari ei noista
monella mukana ollut, hän lähti pian aavikkokomennukselleen. Toki
hän jätti seuraavana vuonna meille vuosihaasteensa, keräsi
kuukausipinnojen vuosisumman yli 1200 rajan, siis yli 100/kuukausi ja
haastoi meidät sillä yrittämään parempaa. Siinä nuo
kuukausikierrokset olivat apuna nekin.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.