***
Näiltä lokakuun päiviltä olisi
muisteltavina vaikka kuinka monta retkeä ulkosaaristoon tai
bongausreissuille, mutta olkoon taas muistoja Salosta ja silloisesta
Halikosta 1970-luvun puolivälistä.
Huomasin juuri että 9.10.1976 olen
saanut elämänpinnan, pähkinänakkelista. Sellainen puuhaili tuona
päivänä Joensuun kartanon puistossa. Niinpä, tuohon aitojen
aatelisten aikaan retkeily siellä oli vielä mahdollista. Nykyisin
sitä lähellekään ei pääse kun omistus on vaihtunut rahan
aateloimille.
Vuotta aiemminkin retkeilin samoilla
tienoilla, Halikonlahdella. Kartanon pelloille saapui koillisesta
nuori maakotka joka viihtyi paikalla koko päivän. Kotka sai
saalistakin, söi sen siinä kynnöksellä ja nousi ruokailun
jälkeen korkean sähkölinjatolpan päähän. Varikset ja harakat
eivät pitäneet sen oleskelusta vaan härnäilivät sitä ahkerasti.
Varisparven kunkku halusi näyttää rohkeaa esimerkkiä vetelemällä
istuvaa kotkaa pyrstösulista. Siinä hommassa pitää olla tarkkana,
nytkin kävi niin että kun sulista piti vetäistä, kotka nostikin
pyrstönsä ja ruiskaisi variksen päälle pitkän valkean suihkun.
Sen häpäisyn varis varmasti muisti pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.