Menneitä muistellen CXIV

(suokukonpoika sai renkaan, huomaa innostunut yleisö)

3.8.1988: Palataan Tauvoon. Lintukurssilaiset lähtivät eilen, paikalle jäivät Varpeniuksen Kari, Petteri Polojärvi, Kuokkasen Panu ja Heikkisen Jari, tosin hekin taisivat käydä välillä kylillä hakemassa täydennystä eväisiin joten suuren osan päivästä olimme vain perheporukalla asemalla, mie, Anne ja Miska. Iltapäivällä uutena vahvistuksena tuli asemalle myös Pynnösen Petro, kuulemma etsimään kirjosiipikäpylintua. Hieman myöhään, totesin, kun aamumuutolla oli niitä mennyt juuri neljä. Rengastajat pitivät välipäivää, paitsi minä. Lähtiessämme kahlaajakierrokselle löysimme rantaniityltä hätäilevän suokukkonaaraan ja sen luota kaksi maastopoikasta. Mitäpäs muuta kuin renkaat niiden jalkaan vain, tosin sellaiset piti käydä hakemassa asemalta asti, mukana kun niitä en pitänyt.

Hieman vaatimattomampi kahlaajapäivä tämä oli, 'vain' seitsemäntoista lajia. Se vaikutti näissä Tauvon oloissa jo köyhältä. Suokukkoja oli eniten, yli kaksisataa, suosirrejä oli hieman alle tuon kahdensadan, mutta sentään neljä isosirriä ja viisi pulmussirriä. Näin pohjoisessa pikkukuovit olivat jo katoamassa kokonaan, yksi paikallinen ja 33 ohimuuttajaa. Jurmoon verrattuna ero on melkoinen. Vesilinnuista tukkasotkien määrä sen kuin kasvoi, nyt jo 222 yksilöä. Jouhisorsien ja tavienkin määrä oli kasvussa, sorsaparvista poimittiin myös yksi heinätavi.

Naurulokkien muutto oli vilkastumassa, eilen niitä oli mennyt vajaa kaksisataa, nyt jo yli viisisataa. Pikkutiirojakin löytyi taas kolme ja merikihuja kymmenen. Pikkulintuja oli edelleen vähänpuoleisesti, pääasiassa pajulintuja. Käpylintuja muutti aamulla vähän, neljän kirjosiiven lisäksi 33 iso/pikkukäppäriä. Pohjansirkkuja oli ollut muutolla kuun vaihteesta lähtien, tänä aamuna yksi määritetty ja kaksi ns tsik-sirkkua. Niiden kanssa kannatti olla varovainen, olihan meillä heinäkuun loppupäiviltä tällä retkellä jo yksi muuttava kultasirkkukin. Se onneksi jäi joksikin aikaa paikalliseksi, ei sitä muuten varmaan kukaan todeksi uskoisi...

4.8.1988 Kuokkasen Panu ja Heikkisen Jari jatkoivat rengastusta ja päivällä saimme asemalle taas kaksi uutta, Marja Kaupin ja Saana Kukkolan. Koko muu porukka oli aika nuorta väkeä, keski-ikä varmaan alle kaksikymmentä, me etelästä sitten selvästi vanhempia, vähän kuin opettajat luokkaretkellä. Aamumuutolla ensi kerran urpiaiset muuttivat vilkkaasti, 231 yksilöä. Petron harmiksi kirjosiipikäppäreitä ei muuttanut, vain pieni määrä tavallisia. Pohjansirkkuja oli jo kahdeksan, joista yksi osui verkkoonkin.

Naurulokkien muutto sen kuin yltyi, tänään niitä laskettiin jo yli seitsemänsataa muuttajaa. Pienintä tiiraa nähtiin neljä yksilöä, sama määrä kuin suurinta eli räyskiä. Kurkia oli tullut jostakin 21 linnun porukka alueelle. Kahlaajia nähtiin taas hyvin, 21 eri lajia, yksilömäärät olivat kuitenkin laskeneet, paitsi isosirreillä joita oli kuusi ja pulmussirreillä joita oli kahdeksan. Pikkukuoveja näkyi enää neljä muuttajaa.

(aseman vanha lintutorni uhkasi jäädä puuston sisään, siksi nuo pylväät tuossakin kasassa odottamassa rakennustalkoita. Miska odottaa kaveria pylväiden luona)

Vesilinnuista tavien, jouhisorsien ja haapanoiden määrä oli kasvanut taas reippaasti eilisestä. Nyt niitä kaikkia oli puolisentoistasataa yksilöä. Mainittavaa vesilintumuuttoa ei kuitenkaan näkynyt. Petolintuja näkyi yksittäin, paikallisista varpushaukoista toinen eksyi verkkoonkin.

Vaikka lintuja näkyikin, tämäkin oli osaltamme selvästi perheretkeilyä, eli koiran kanssa kävelyä ja askeettista mökkielämää. Noihin aikoihin tie aseman pihaan oli uskomattoman hyvässä kunnossa, taisi olla aika kuiva kesä tuo. Monesti on käynyt niin että auto on pitänyt jättää satojen metrien päähän jo nousevalle kankaalle kun tie muuten on ollut veden alla enkä muuta kertaa muista että olisin ajamalla päässyt aseman pihaan asti. Mitään maastureita meillä ei koskaan ole ollut, seuraavassa autossani eli BX-sitikassa sentään säädettävä maavara.

***