Menneitä muistellen CXV

(tässä lukitaan vessaa, sinne tunkivat muuten kaikki turistit)

Palataan vielä kolmenkymmenen vuoden takaiseen Jurmoon. Me miehitimme asemaa kahden perheen voimin, ja Männikössä sitten telttaili muuta väkeä, osa oli ihan omasta halustaan ja pari kai oli yrittänyt varata ajan asemaltakin mutta ei ollut saanut kun paikat oli viety.

Näiden kahden kanssa tulikin sitten jatkuvaa vääntöä, kun he tunkivat poissaollessamme aseman tiloihin tekemään ruokaa ja myös käyttämään veden jonka olimme me kaivosta omaan käyttöön päivittäin kantaneet. Niinpä jouduimme tekemään radikaalin päätöksen ja lukitsemaan asemaparakin aina kun olimme muualla. Siitä saimmekin sitten kuulla hapanta mäkätystä kun he nyt mielestään olivat paljon sopivampia sinne asemalle kuin akat ja kakarat. Muistaakseni tyypit olivat tringalaisia, nimiltään Hamilo ja Koskinen jos oikein muistan. No, eivät kuitenkaan kertoneet meille mitään havainnoistaan, olivat vain joidenkin pinnojen perässä eivätkä kai edes seuranneet näiden tavallisempien tirppojen liikkeitä tai määriä.

(turkulainen telttailijaporukka kanssamme syömässä savukampeloita asemalla)

Mutta olihan siellä mukavampaakin väkeä, jo mainitut turkulaiset nuoret, jotka kyllä pääsivät halutessaan asemalle koska myös osallistuivat havainnointiin ilmoittamalla omansa ja jopa aseman rutiineihin siivoamalla jälkensä ja vaikkapa nyt hakemalla vettä runsaan parinsadan metrin päästä kaivosta. Ja oli satamassa sitten ihan mukava tringalainenkin, Riihelän Jukka, omalla kansanveneellään purjehtimassa. Hän kyllä muisti aina mainita meille havainnoistaan kun nähtiin, yleensä kun kävimme siellä hakemassa Periltä savustettuja kampeloita ja munkit teen ja kahvin kanssa. Hän jatkoi matkaa kun tuulet laantuivat.

(juttutuokio Riihelän Jukan kanssa)

Saaressa oli myös karja vapaana, isojakoa ei vielä oltu tehty saaressa, se tapahtuisi vasta ensi vuonna, ja lampaat kiertelivät vapaina pitäen nummen kasvuston matalana. Nuoren lehmikarjan joukossa oli myös sonnimullikka, jota turistit olivat kai ruokkineet liian hövelisti ja siitä oli tullut hyvin röyhkeä kerjäläinen vähän noiden Tringan telttailijoiden tapaan. Se jopa puski väkeä kumoon siellä nummella jos ei saanut herkkuja. Tosin seuraavan kerran kun saarelle tulin syksymmällä, se olikin jo pistetty tehokkaaseen käytöskouluun eli teurastettu.

Lintujakin riitti edelleen. Eräänä päivänä onnistuimme nappaamaan nummelta kiinni nuoren kapustarinnan jota sitten näytimme asemalla olijoille. Ei ole muuten helppo lintu käteensä saada, ei niitä monta ole tuolla rengastettu.

***

(kapustarintaa ihmetellään)