Menneitä muistellen CXIII

(saaren kukat olivat parhaimmillaan)

3.8.1986: Totta kai olen tähän aikaan ollut Jurmossakin, kuten nyt vaikka vuoden 1986 elokuun kymmenen ensimmäistä päivää, siis tasan kolme vuosikymmentä sitten. Olimme Annen kanssa tulleet elokuun ensimmäisen päivän iltana viettämään lintupitoista kesälomaa ja matkaseurana oli alunperin Raisiosta kotoisin oleva Maskulaisten perhe. Samalla porukalla olimme olleet Jurmossa vuotta aiemminkin juuri samoihin aikoihin, viikon elokuun alussa. Maskulaiset olivat silloin tulleet vähän aiemmin asemalle ja lähtivät myös kotiin ennen meitä, nyt oltiin yhdessä paikalla koko viikko, tosin me Annen kanssa jäimme tälläkin kertaa vielä pari päivää myöhemmäksi.

Oli saaressa noihin aikoihin muitakin, kolmen nuoren lintuharrastajan – Rami Metsäranta, Mika Salmi ja Tapani Salo - porukka teltalla Männikössä ja muitakin telttailijoita ja veneilijöitä tuli ja meni lähes päivittäin. Muuten, Maskulaiset muuttivat noihin aikoihin Kiuruvedelle, missä kävimme tapaamassa heitä juuri tuon edellä mainitsemani vuoden 1988 Tauvon retken paluumatkan yhteydessä. Tarja oli saanut opettajanpaikan lukiosta, Kauko oli siellä paikallisen kirjaston johtajana ja taisimmepa käydä silloin lukion tiloissa järjestetyssä lehmärunojen lausuntaillassa jonka juontajana ja järjestäjänä Kauko oli. Kiuruvesi oli noihin aikoihin, ehkä vieläkin, Suomen lehmäpitäjistä ykkönen. Heidän asuntonsa oli keskellä taajamaa, lyhyen kävelymatkan päässä työpaikoista ja mökki parinkymmenen kilometrin päässä omassa saaressa rauhallisella järvellä, sellaista maalla asumista...

(tehotarkkailua asemaparakin edustalla)

Retken alku oli ollut jopa helteinen, tämä kolmas päivä oli hieman tuulisempi ja lämpö pysytteli kahdenkymmenen asteen tietämillä, paljon mukavampi sää kuitenkin kuin vuotta aiemmin jolloin tuuli oli kovaa ja sadekin välillä uhkaili. Työnjako oli meillä semmoinen että Kaukon kanssa hoitelimme nuo aseman linturutiinit, kiersimme siis lähinnä länsipään kahlaajareitin aina aamusella ja sitten perheporukalla kiertelimme vähän vapaammin lopun päivää. Silloinkin Kaukon kanssa seurailimme kyllä mitä lintuja paikalla oli ja ohi muutti.

Aamukierroksella olimme huomanneet muun muassa etelärannan kautta länteen kiertäessämme silkkiuikun, merimetson ja ruokin. Länsipäässä oli kahlaajista isosirrejä yhdeksän linnun parvi, punakuireja ja 29 tundrakurmitsaa. Jostakin oli tullut paikallisiksi kaksi kanadanhanhea, eilisistä kuudesta ristisorsasta paikalla oli vielä yksi. Allejakin löytyi pariskunta uimassa etelälahden suulta.

(tauko itäpään nummella, taustalla Jurmon mänty)

Itäkierros sopi paremmin perheretkeilyyn. Tuuli tuli lounaasta joten se ei häirinnyt etelärannan ja itäsantojen oleskelua, ja kun lähes hellettä oli, piti tietysti käydä päivittäin tuolla sannoilla aikaa viettämässä. Ranta oli matalaa uimareille sopivasti eikä mikään levämössökään ollut niitä pilannut. Ja olihan siellä lintujakin, tänä päivänä peräti kahdentoista pulmussirrin parvi, lisänään yksitoista isosirriä, tundrakurmitsoja ja neljäkymmentä meriharakkaa, nekin varmaan Jäämereltä tulleita, nämä paikalliset olivat jo tainneet siirtyä aiemmin etelämmäs. Edustan merellä ui tänäänkin kuikka, eilen niitä oli ollut kaksi.

Kun oli uitu, rakenneltu hiekkalinnat ja ajopuista laivat, olikin aika siirtyä asemalle iltatoimiin. Siinä ruokailun jälkeen havaintoja ynnätessämme huomasimme että pikkukuoveilla oli tämän syksyn huippupäivänsä, niitä oli lähes 170. Leppälehdostakin löytyi koko joukko erikoista, kultarinta ruokki lentopoikasiaan, harmaasiepolla poikue, pikkutikkakoiras nähtiin ja syksyn ensimmäinen tiltalttikin siellä hyppeli. Männikön telttailijatkin tulivat raportoimaan havainnoistaan meille ja iltaa kulutettiin sitten pelaamalla aseman pihassa softballia.

***

(läpilyönti)