Lintuja vihoistani LXIII

( räksän pesät olivat tavallisesti korkealla, ei sinne yleensä viitsinyt kiivetä )

Kevät 1988 jatkui 29.5. sen vuoden ensimmäisellä hellepäivällä, iltapäivällä lämpö nousi 27 asteeseen. Töissä aika lähinnä meni, tosin aamulla ehdin tehdä vajaan parin tunnin lähilenkin ihan kotikulmilla, Martinlaakson ja Myllymäen välimaastossa Sanomalan vaiheilla. Kultarinta oli tullut paikalle ja tuntui jo asettuneen reviirille, luhtakerttunen lauloi lähempänä kehäkolmosta Isontammentien tuntumassa. Räkättejä pesi noissa metsänreunoissa runsaasti, ehkä siellä ei asunut harakoita niitä häiritsemässä, tosin yksi pariskunta löytyi piileskelemästä kehäkolmosen varresta läheltä Martinlaakson liittymää.

( rengas tuohon jalkaan... )

Seuraavana aamuna fillaroin töihin ja miten ollakaan olin ottanut mukaan myös renkaita. Pyörätien varressa keskuspuistossa istuikin muuan juuri pesästä lähtenyt punakylkirastaan poikanen jonka sieppasin tietysti kiinni ja laitoin sille renkaan. Louhelassa lauloi uusi kultarinta. Illalla kävin sitten taas Petikon metsän laidassa tarkistamassa jo 8.5. löytämäni mustarastaan pesän tilanteen ja neljä poikasta sieltäkin sai renkaan. Vähän edempänä metsässä oli myös punakylkirastaan pesä missä oli juuri sopivan ikäiset poikaset, nekin rengastin ja siinä sivussa löysin toisenkin pesän, missä oli parin päivän ikäiset poikaset. Löysin myös taas viisimunaisen peipon pesän ja kaksimunaisen rautiaisen pesän, mutta ne tarvitsisivat vielä paljon onnea selvitäkseen rengastuskuntoon. Läheisen riistaruokintapaikan lähellä oli punakyljen pesä missä myös piti olla rengastettavaa, se olikin säilynyt ja viisi poikasta sieltäkin merkitsin. Lähipensaassa oli valmis sylvian pesä, sen vieressä mustapääkerttupari varoittelemassa. Hyvä sekin oli muistaa. Vähän kauempana 17.5. löytämälläni punakyljen pesällä emot varoittelivat ja parikin mustarastasparia oli välimaastossa hyvin huolissaan, olisikohan maastopoikasista jo kysymys. 23.5. löytämäni rautiaisen pesä oli tuhottu, munat viety joten kai närhi oli syyllinen. Illalla kotiin tullessa keksin vielä kotikulmilta hempon pesän, siinä oli onnekkaasti kuusi rengastusikäistä poikasta jotka tietysti merkkasin. Räkätit veivät matoja Sanomalan takametsään, kultarinta lauloi paikalla edelleen, toinen ihan kotikulmilla. Päivä oli edelleen lämmin, iltapäivällä noin 25 astetta.

( punakyljellä poikaset... )

Toukokuun viimeisenä keli alkoi taas kääntyä nihkeäksi ja illalla oli jo sateen uhkaa. Töiden jälkeen kävin katsomassa Raappavuoren laidan harakanpesää, ja olihan siellä neljä rengastusikäistä poikasta. Myös odotetusti läheinen keltasirkun pesä oli tuhoutunut ja lähistöllä ollut laulurastaan pesäkin oli tyhjentynyt, tosin vasta hiljattain koskapa emo vielä varoitteli lähellä. Kotiin tullessani puoli yhdeksän maissa tulivat taivaalta ensimmäiset sadepisarat.

***

( pahikset pärjäävät syömällä muut pois )