Neljä vuosikymmentä sitten XC

( vanha kuva merikihusta muutolla )

Perjantaihin 26.5.1978 heräsimme aamukolmelta, mie ja Jari. Ulos veneestä ja muuttoa katsomaan lähdimme ennen puolta neljää. Emme ehtineet pitkällekään kun etelästä saapui pieni lintu reippaasti ja tipahti veneen lähelle saareen. Saimme sen kiikariin ja hämmästys oli suuri kun siinä oli elämämme ensimmäinen turturikyyhky. Nyt emme antaneet armoa hidastelijoille takakajuutassa vaan huusimme heille että nyt nouskaa katsomaan. Lintu pysyi paikallaan vain pari minuuttia ja lähti sitten jatkamaan muuttoaan pohjoiseen. Seppo ehti sen verran takaluukusta päätään nostaa että taisi huomata sen poistumassa.

( vanha kuva turturikyyhkystäkin )

No, muutkin sieltä sitten esiin kömpivät, ja kalliollekin katsomaan että kuikkalintuja muutti jonkin verran. Kiuru muutti pohjoiseen, pari merikihua ja joku lajilleen määrittämättä jäänyt myös. Kaakkurikin määrittyi gaviaparvista ja neljän maissa näkyivät ensimmäiset kahlaajaparvet muutolla. Riskilät olivat aamupalaverissaan rantavedessä, niitä laskimme 70.

Tavoitteena ei kuitenkaan ollut jäädä tähän muuttoa seuraamaan vaan aamupalan jälkeen jatkamaan eteläisimmän saariston atlas-takseerausta. Myggskärin ohi ajoimme kun liikkeelle lähdimme, karikukko ja merilokki olivat luodon linnut. Labbharulla oli nimensä mukaan merikihu, lisäksi hätäilevät meri- ja harmaalokit, meriharakka- ja karikukkoparit, puoli tusinaa riskilöitä, hautovia haahkoja ja muutolla lepäilevinä keltasirkku, pari leppälintua ja haarapääsky . Meren puolella lensi ohi ruokki ja tyvenessä kellui pari koirashaahkojen lauttaa.

Loton oli myös lokkisaari, haahkoja siellä ei pesinyt mutta lapintiirat olivat aloittamassa omaa kesäurakkaansa. Pari gaviaa lensi ohi, pajulintu ja hernekerttu keräsivät voimia muuttoon ja pilkkasiipikin ui saaren rannassa.

Tämän jälkeen emme vähään aikaan saarille nousseetkaan vaan ajoimme Smedskärin eteläpuolisia kareja veneestä tähyillen, näissä eteläisimmissä atlasruuduissa oli vain aarin verran maata. Haahkaparvia ja riskilöitä niiden lähistöllä kellui, muuten näkyi vain joku ohimuuttava gavia ja suosirriryhmä. Kello 12:28 meidät taas yllätettiin, aivan veneen tuntumasta meni ohi etelänkiisla, lähin pikkukari oli Gadden, noin kilometrin Smedskäristä etelään. Se oli miulle elämänpinna, jo toinen samana päivänä ja mahtoiko olla kolmas tällä retkellä. Ei se tuon ruudun ainoa lintu ollut, haahkoilla oli siellä pesiä, merilokilla myös. Lapintiiroja pyöri paikalla, kalalokeilla oli hätä ja västäräkki kivellä otti rauhallisimmin. Pari pajulintua veti henkeä ennen jatkolentoa ja isokoskelopari taisi päästä atlaskaavakkeelle. Vähän ulompana näkyi viisitoista pilkkasiipeä, kolme riskilää ja viisisataa haahkakoirasta.

( etelänkiisla uimassa, vanha kuva tämäkin )

Smedskärin saariston pikkukareilta keräsimme pesimähavainnot haahkasta, merikihusta, tukkasotkasta, kala- ja harmaalokeista ja pesintään viittavat lapintiiroista, meriharakasta, karikukosta sekä riskilästä. Pikkulinnuista paikalla oli sirittäjä ja keltavästäräkki. Kivet oli nyt katseltu ja kuvaannollisesti käännetty, lähdimme ajamaan avomerta itään, tavoitteenamme Bengtskär. Kuikkalintuja näkyi harvakseltaan, alliparvia samoin, pari ruokkia ja muutama merikihu ilmeisesti muutolla. Haahkoja lepäili myös satoja. Idempänä kuikkalintuja nousi enemmänkin vedestä, muutama selkälokkikin näkyi ja lapintiirapari tuntui kovin tiiviisti viihtyvän venäläisen pakkilaatikon päällä neljä meripeninkulmaa Bengtskäristä etelälounaaseen, ”mahdollinen pesintä” ruudussa 662:24 missä ei lainkaan maata... No, ”pesinnät” sikseen, muuttajia oli enemmän, mustalintuja viisi pientä porukkaa, merikihu, ilmeinen kaakkuri, vesilintuparvia ja paikallisen tuntuinen merikihuparikin.

( kuoriutumisen aika käsillä )

Kuuden maissa tulimme Bengskärille ja puoli seitsemän jälkeen olimme valmiit staijaamaan majakalla mitä menisi muutolla. Vesilintumuutto oli mietoa, vain muutama sata enimmäkseen alleja. Seitsemän maissa ohi meni pari sepelhanhiparvea, mutta lisää niitä tuli vasta kun olimme jo lopettamassa tarkkailua yhdeksän jälkeen, loppukirin ansiosta sepelhanhimäärä nousi yli 2500 linnun. Neljä paikallisen oloista merihanheakin illalla nähtiin, niiden koti taisi olla jossakin Dömmaskärin suunnalla, samoin merimetso ja kolme naurulokkia taisivat olla vain kiertelemässä. Muutama paikallinen oli saaressakin, pikkulepinkäinen, kehrääjä, peippo, mustarastas, leppälintu, punarinta ja ilmeisinä pesijöinä punajalkaviklo, meriharakka sekä västäräkki.

***