Neljä vuosikymmentä sitten LXXXIX

( pikkusieppo tältä retkeltä Vänöstä )

Keskiviikkona 24.5.1978 heräsimme taas aamukolmelta ja lähdimme pian komppaamaan Vänön saarta. Itäpäähän kävelimme kappelin takaiselle kalliolle katsomaan ettei mitään muuttoa ollut, toistakymmentä kuikkaa vain. Muuten vesilintuja oli mukavasti, heinäsorsia, taveja, tukkasotka ja -koskeloita ja tietysti haahkoja sekä isokoskeloita. Pilkkasiivet kiertelivät tapansa mukaan saaren yllä aamutuimaan, merihanhipari näkyi vaihtavan paikkaa saaresta toiseen. Heinätavaparikin löytyi, ja lähti kuuden jälkeen pois saaresta.

Kahlaajiakin oli, meriharakat, tyllit, punajalkaviklot, töyhtöhyypät ja karikukot lähinnä paikallista pesimäkantaa kuten viisi lokkilajiakin ja lapintiirat. Saaressa kallioilla soidinteli pari teertä, lehtometsissä kuhisi lepäileviä hyönteissyöjiä muun paikallisemman pikkulinnuston joukossa. Käenpiikoja huuteli viisi, satakieliä kuusitoista, pikkusieppojakin löytyi peräti yhdeksän. Pikkulepinkäisiä löytyi katajien latvoista viisitoista ja tietysti sitten myös yksi kirjokerttu. Mustapääkerttuja lauloi kymmenen, idänuunilintuja yksi. Pari kultarintaa lauloi myös, ja hiljaisena kähmi puskissa yksi viiruton acro joka määrittyi rytikerttuseksi. Syvällä vuohilaitumen kallion vieressä katajikossa kähmi ja välillä hieman ääntelikin toinen acrocephalus, jonka sitkeä piiritys paljasti sen lopulta rastaskerttuseksi. Lintuasemalla samaan aikaan olleen Juhana Pihan mukaan rastaskerttunenkin oli uusi laji Vänön saarelle. Veneen luona päivysti paikallinen rantasipi.

Lintuja metsissä oli paljon, runsaimpina pajulinnut, hernekertut ja harmaasiepot. Edellispäivään verrattuna hävinneitä olivat pääskyt sekä leppälintu. Ihan vain otoksia tekemällä arvioimme että saaressa voisi olla suuruusluokalleen kymmenentuhatta hyönteissyöjämuuttajaa. Yhteenvetona kirjasin vihkooni että päivä oli yksi mahtavimmista saaristossa viettämistäni.

( idänuunilintu siinä laulaa )

Uusi päivä koitti pian, kahdeskymmenesviides ja torstai. Mikä lie laiskuus yllättänyt tai sotaväsymys kun heräsimme vasta neljältä retkelle. Komppauskierros siitä tuli, tosin ensialkuun kävimme toteamassa että vain muutama gavia näkyi muuttavan, sekä kolmenkymmenen allin parvi, yhden alliparven olimme kuulleet yölläkin yli muuttavan. Pilkkasiivet kiersivät reviirilentoaan, teeret olivat taas äänessä. Pari kuovia muutti pohjoiseen, muuten kahlaajiakaan ei muuttanut. Lehtokurppa oli vielä kierroksella.

( hernekerttu oli saaren runsaimpia lajeja )

Hyönteissyöjät olivat yön aikana jatkaneet matkaa. Oli saaressa silti edelleen pari käenpiikaa, tusina satakieliä, kultarinta ja kirjokerttu, idänuunilintukin. Kuitenkin päättelimme aamuteellä että tämä taisi nyt olla tässä ja lähdetään tekemään sitä atlaskartoitusta muille saarille. Ihan lähellä olivat isohkot Söderö ja Harö, joille kiinnityimme puoli kahdeksan aikaan. Haahkan pesiä löysimme heti, lehtokurppa nousi esiin ja vaihtoi saaresta toiseen. Heinäsorsat, telkät ja silkkiuikut vaikuttivat pesijöiltä, samoin pilkkasiivet, koskelot ja merihanhi. Lähisaarella pulisivat teeret. Varpushaukka näkyi saalistamassa, varmempi pesijä oli varis jolta pesä löydettiinkin. Sinitiainen varoitteli, talitiainen oli hiljaa. Satakieliä lauloi täälläkin kaksi. Kaikkiaan pieni kierroksemme tuotti yli 50 lajia.

( Söderön pöheikköjä )

Lähdimme etelämmäs. Rönnskärin saariston läpi ajaessamme huomasimme kahlaajien muuttoparvia menossa itään ja koilliseen, punakuireja, tundrakurmitsoja ja suosirrejä oli muutolla, mehiläishaukkakin meni samalla itään. Kuikkia, merihanhia, pilkkasiipiä, haahkoja ja kyhmyjoutsenia oli joka puolella, alleja lepäili pitkin merenselkää ja niiden laulu kaikui koko ajan.

Trätan oli sen näköinen luoto että sillä piti käydä katsomassa miltä siellä näyttää. Alleja oli senkin ympärillä, haahkoja jo toista tuhatta ja pesiäkin saaresta löytyi. Merikihuja kierteli pari ja varmaan lähiluodoilta toinenkin. Lokeilla oli pesiä, samoin kyhmyjoutsenella. Luotokirvispari oli paikalla, riskilöitäkin. Muuttajista ohi meni edelleen 60 tundrakurmitsaa. Tältäkin kiveltä löytyi lähes 30 eri lajia.

( tundrakurmitsoja ja punakuiri muutolla )

Remmskär oli seuraava paikka. Kyhmyjoutsen pesi sielläkin. Alleja lepäili sen lähistöllä ja viidenkymmenen linnun ryhmä lähti jo muutollekin itään. Maalintuja oli jo aika vähän, kiuru, keltavästäräkki, luotokirvispari, kivitaskupari ja joitakin muutolla lepäileviä pajulintuja. Vähän ennen neljää päädyimme todella ulos, Skadaharulle ja hienosti näytti muutto olevan käynnissä. Jo saapuessamme ohi meni mehiläishaukka, viisikymmentä tundrakurmitsaa ja neljäsataa allia.

Luodon huipulta oli tyvenessä helppo katsella kun alliparvet tulivat lännestä ja jatkoivat koilliseen, joukossa muutama hanhiryhmä ja sirrejä. Olimme saapuneet sopivasti, muutto oli yltymässä. Jatkoimmekin tarkkailua tiiviisti puoli kahdeksaan asti jolloin meno tuntui hieman hiipuvan. Ruokailun jälkeen palasimme vielä katsomaan menisikö jotakin mutta huomasimme vain pari alliparvea. Alleja oli paikallisinakin luodon ympärillä kolmetuhatta, haahkoja viisituhatta. Saarella pesi lokkeja, harmaalokkeja enemmän mutta joukossa myös selkälokkeja.

( vene kiinni Skadaharussa )

Kaikkiaan huomasimme muutolla noin 27000 vesilintua joista 25000 allia ja kaksituhatta mustalintua, noin 1200 suosirriä, 335 tundrakurmitsaa, 180 punakuiria, 237 branta-hanhea ja kymmenen merikihua.  9000 haahkaa oli paikallisina tai sulkasatomuutolla lounaaseen. Paikallisina oli lisäksi sinirinta, luotokirvinen, ruokkeja ja riskilöitä. Kävimme unten maille välittämättä Skadaharun kauheasta maineesta, olihan meri tyyni ja sää muutenkin korkeapaineinen.

***