Neljä vuosikymmentä sitten LXXXVIII

Maanantaiaamuna 22.5.1978 olimme taas hereillä aamukolmelta, no, mie ja Jari ainakin. Käynnistyttyämme lähdimme saaren lounaiskärkeen muuttoa seuraamaan, vain huomataksemme ettei muuttoa juuri ollut. Pieniä alliparvia reissasi merellä, muutaman kuikan parvia, jokunen pilkkasiipi. Neljältä jätimme muutontarkkailun ja siirryimme komppaamaan saaren paikallisia. Naapurikivellä, Grisselklobbenilla hämmästytti meitä lintuharrastaja, sitkeä staijari taisi asua luodolle rakennetussa tulenjohtotornissa ja tuntui staijaavan lintujen muuttoa aamusta iltaan. Hän ei koskaan käynyt pääsaaren puolella vaikka väliä oli vain muutama metri.

Haahkoja, pilkkasiipiä ja kuikkalintuja näkyi edelleen harvakseltaan. Saaren lammissa ja poukamissa oli heinäsorsia, haapanoita ja tukkasotkia, rannoilta taas löytyi meriharakoita, karikukkoja, punajalkavikloja, tyllejä ja rantasipi. Pikkulinnuston valtalajit olivat peippoja, pajulintuja ja kottaraisia. Saaren halkovan murtuman lehdossa lauloi idänuunilintu. Satakieli lauloi saaressa ja lehdosta nousi esiin myös lehtokurppa.

Kahdeksan jälkeen lähdimme kiertelemään läntisen saaristoalueen luotoja atlasbongauksen merkeissä. Keli oli suotuisa joten saarille voi toivoa pääsevänsä rantautumaan. Klovaskärille ehdimme ensiksi. Merikihu otti meidät vastaan, lokkien pesiä oli paljon mutta useat niistä tuhottuja. Haahkojen pesiä löysimme viitisentoista, lokkien vetämänä saaressa asui myös kolme tukkasotkaa. Nelisenkymmentä kuikkaa ui saaren ympäristössä, samoin kuutisenkymmentä allia. Viereisellä karikolla kierteli myös merikihu, seuranaan riskilä. Örskärin saariryhmän läpikäynti osoitti ne haahkojen suosimiksi pesäluodoiksi, merikihupari ja yksi yksinäinen viihtyi täälläkin. Selkä-, harmaa- ja kalalokkien pesiä oli paljon, merilokkeja kolme paria mutta yhden pesän vain löysimme. Riskilöitä asui nelisen paria kivenkoloissa, tukkasotkia muutama pari. Lapasorsakin kierteli 'Örskärs Örenillä' kuten me pienimmän särkän ristimme. Isoimmalla oli tilaa vielä pikkulinnuillekin, pensas- ja kivitaskun, leppälinnun, laulurastaan, harmaasiepon ja pajulintujen lepäilijöille ja tietysti kolmelle parille luotokirvisiä. Varisten pesiä löytyi kaksi, kiurukin siellä lepäsi ja kahlaajista meriharakka- ja karikukkoparit.

Kuggskärille tulimme takaisin iltakolmen maissa. Käenpiika löytyi nyt, ja ruokailun jälkeen kävimme taas iltakuuden jälkeen toteamassa ettei muutolla mennyt paljon mitään. Muutaman valkoposki- ja sepelhanhen sekaparvi sentään sekä jokunen pieni alliporukka. Iltaseitsemän aikaan palasimme takaisin veneelle iltatoimiin ja yöpymään.

Tiistaiaamuun heräsimme Jarin kanssa taas kolmelta, muutolle pääsimme alkamaan varttia vaille neljä. Muutto ei yllättänyt, hiljaista oli edelleen. Puoli viideltä olimme nähneet tarpeeksi ja lähdimme saareen paikallisia etsimään. Keväälle uutena lajina saaressa lauloi kultarinta, satunnaisina ohimuuttajina huomattiin kaakkuri, sepelhanhi, varpushaukka ja pari sepelkyyhkyä.

( Örön linnakkeesta ohi ajoimme )

Aamuteen jälkeen päätimme siirtyä Vänön saareen. Matkalla huomasimme ristisorsaparin Örön hienolla lieterannalla. Eräällä pikkuluodolla oli kyhmyjoutsenen pesä. Vänöseen tulimme yhdentoista aikaan. Kiinnityimme saaren pohjoisrannalle jonnekin railolossin tietämille ja lähdimme sitten omia aikojamme saarta kiertämään. Tai ainakin mie lähdin maastoon heti kiinnittymisen jälkeen, olihan päivä taas hieno ja saarikin sellainen että voi odottaa löytävänsä ihan mitä tahansa. Rannassa olivat tutut vesilinnut ja kahlaajat, vieressä metsässä variksia, tiaisia, rastaita, leppälintuja, satakieliä, punarintoja, kerttuja, pajulintuja, taivaalla sitten pääskyjä ja tervapääskyjä. Keväälle uutena huomasin lehtokerttuja, heti toistakymmentä laulajaa joka puolella. Metsän aukoissa lepäili pikkulepinkäisiä, nekin keväälleni uusia. Käenpiikoja piipitti useita pitkin leppälehtoja.

Metsästä kaarsin kappelipolkua pitkin sinne mennäkseni, mutta edeltävän pellon laidassa yllätyin tosissani. Pellolla seipään nenässä istui räikeän kirjava sininärhi! Enhän mie sellaista ollut nähnyt muualla kuin kirjojen kuvissa mutta heti mie sen tunsin, jopa ennen kuin sain sen kiikariini. Kello oli 12:40 ja muut kaverit ties missä. Mie lähdin siitä saman tien takaisin veneen suuntaan katsomaan oltaisiinko siellä vielä. Oikaisin mielestäni fiksusti katajikon läpi mutta aikamoista rytöä kulku siitä veneelle oli, ja saapuessani paikalla ei ollut ketään. No, siihen aikaan ei noita nykyisin joka paikassa kulkevia puhelimia oltu keksittykään joten mie kirjoitin sininärhestä hälyn sen ajan tapaan lapulle ja laitoin sen veneen ikkunaan pyyhkijän alle ja lähdin takaisin kappelin suuntaan. Vielä löytyi saaresta kivitaskuja, ruokokerttusia, mehiläishaukka muutti yli pohjoiseen ja käenpiioille käkikin. Lopulta löysin sitten muutkin retkeläiset, mutta sininärheä ei enää pellolla näkynyt. Seppo sanoi olleensa läheisen kallionnyppylän huipulla kuvaamassa maisemaa siihen suuntaan ja etsi dioistaan pellolta sinistä pilkkua kun ne aikanaan kehitettyinä itselleen sai. Miullakin oli sillä kertaa vain maisemakuvausvarustus, 28-millinen kiinni kamerarungossa joten kuvia linnuista ei tullut.

( tämä nuori lintu on kuvattu vuosia myöhemmin Perniössä, kaukoputken läpi pokkarilla )

Lintuasemallakin kävimme, tai siis rengastajien käyttämällä mökillä Pellaksen pihassa, ja sen listasta huomasimme että sininärhi on myös uusi laji saarelle. Miehitystäkin asemamökissä oli, Juhana Piha Turusta, muistin kaverin nimen opiskeluajoiltani kun olin TLY:n sihteeri. Nyttemmin taitaa olla kuuluisampi miesten vaivojen lääkärinä. Iltakävelyllä säikäytti teeri joka oli lentää melkein suoraan päähän, kultarintakin löytyi, hiljaisena kappelin lähistöltä. Muuttoa emme illalla seuranneet kuin hetken itäpään kalliolla, totesimme ettei mitään liiku. Kulku kävi veneelle ja odottamaan huomista.

***