Neljä vuosikymmentä sitten CXXVI

( piekanoita näkee jos Lapissa on ollut hyvä myyrävuosi )

Lokakuu alkoi Lövön kalliolla vuonna 1978. Vartin yli kuusi aloin katsella lintujen muuttoa, pakkasta oli kolme astetta, tuuli koillisesta heikkoa, pilviä tuskin lainkaan ja näkyvyys erinomainen. Varttia myöhemmin paikalle kiipesi viiden turkulaisen porukka, lähes sama kuin edellislauantaina. Puoli kahdeksan paikalle saapui myös sama taalintehtaan mies kuin eilenkin.

Peippoja muutteli aamusta, ei kuitenkaan kovin paljon, summa jäi 1200 yksilöön. Aamulla enimmät olivat järrejä, myöhemmin peippoja, koko päivänä yhtä paljon kumpiakin. Petojen muutto oli samantapaista kuin eilenkin, päivän mittaan näin niitä 59, määritetyistä 21 varpushaukkaa, 19 piekanaa, kolme sinisuohaukaa, kanahaukka, tuulihaukka ja pari hiirihaukkaa. Määrittämättömistä valtaosa taisi olla piekanoita.

( kurkia odoteltiin muttei näkynyt )

Muista linnuista kangaskiuruja muutti kolme, lapinharakoita neljä, yksinäinen lapinsirkku, taas mahdollinen pohjantikka. Kurkia kulki tänään vain kolme parvea, niissä 52 pitkäkaulaa. Varissumma jäi 179 yksilöön, naakat 32 ja määrittämättömät corvukset 80 lintuun. Jonkinlaista muuttoa kulki aamukymmeneen, iltapäivän puolella oli jo varsin hiljaista.

Iltakolmelta lähdin kalliolta ja parikymmentä minuuttia myöhemmin saarelta kun bussi Saloon tuli paikalle. Lämpötila oli noussut seitsemään asteeseen, tuuli tyyntynyt kokonaan. Pilviä oli edelleen tuskin lainkaan ja näkyvyys maksimissa. Turkulaisporukka oli lähtenyt jo puoli kahden aikaan, taalintehtaan kaveri jäi kalliolle vielä jatkamaan. Hän oli kertomansa mukaan ollut staijaamassa kalliolla myös 8.9. jolloin oli muuttanut 58 petoa, niistä puolet varpushaukkoja ja toinen puoli hiirihaukkoja.

Paluumatkalla bussista huomasin kolme lapinharakkaa Perniössä ja Salon Kotaladossa. Strömman kanavalla huomasin nuoren silkkiuikun, viitisne kanadanhanhea ja etelään lentävän närhen. Salossa olin iltaviiden aikaan. 

( tuo on tiltaltti )

Lokakuun toisena sitten ehdin tehdä Halikonlahdella ja lähiympäristössä vielä kolmen tunnin retken ennen lähtöä takaisin Helsinkiin. Ketolan Eero oli käymässä paikalla. Hän oli nähnyt syyskuun viimeisenä ensimmäisen allin vedenpuhdistusaltailla, nyt niitä oli siellä kolme. Altaiden laitamilla kierteli kahden sinitiaisen ja yhdentoista talitiaisen ilmeinen vaellusporukka. Lapinkirvinen nousi ylös vanhan polttokaatopaikan laidan niityltä, ruoikossa kutsuili tiltaltti ja varoitteli pari punarintaa. Kolme haarapääskyö lensi yli lounaaseen ja kiikariin saamamme phylloscopus osoittautuikin pajulinnuksi.

Lietealtaiden vierestä löytyi jo toinen lapinkirvinen. Kahlaajiakin oli vielä, viiden suosirrin seurassa pikkusirri, suokukko ja taivaanvuohi. Vedenpuhdistusaltailla ui vielä seitsemänkymmentä tavia ja parikymmentä lapasorsaa. Viurilanlahden puolella pysytteli viisi silkkiuikkua, kaksikymmentä haapanaa, kymmenkunta jouhisorsaa ja kolmekymmentä tukkasotkaa. Altaiden ruoikossa niiskutti viitisenkymmentä pajusirkkua ja lahden laitapelloilla pyöri vielä viidensadan kottaraisen porukka.

Katkiluodossa kyttäsi pellon lintuja ampuhaukkanaaras, kiinnostuksen kohteena taisi olla enemmän tikliparvi kuin vaikkapa kahdeksan uuttukyyhkyä ja kaksi sepelkyyhkyä jotka siellä pellolla myös näkyivät ruokailevan. Jatkoin siitä Joensuun kartanon puistoon. Kuusitiaisia löytyi sieltä viiden linnu parvi, ehkä nekin vaeltajia. Rastaita oli vain vähän ja nekin paikallisia, neljää yleisintä lajia kutakin kymmenen kahta puolta. Vielä ennen lähtöä Helsinkiin huomasin Asemapuistossa pari tikliä lisää.

***

( yksinäinen lapinsirkku nähtiin muutolla )