Vihkoon vietyä IV

Elokuun kymmenennen (vuonna 1973) kiertelimme sitten Norjassa. Aamulla jatkoimme matkaa kohti Hammerfestia ja tarkoitus oli heittäytyä vähäksi aikaa turisteiksi. Ei se miulta ihan onnistunut, kyllä jokainen tirppa kirjattiin huolella ylös vihkoon.

Hammerfestissa näimme ensimmäiset pikkukajavat, ihan asutuksen keskellä. Rannassa oli myös komea vesipääskyjen keskittymä, kahdeksankymmentä pääasiassa nuorta lintua pyöri siinä edessämme ja kuvia tietysti otimme minkä ehdimme. Tulivat vain välillä niin lähelle ettei teleobjektiivin tarkennus enää riittänyt. Varpuset, pulut, västäräkit, varikset ja harakat täälläkin taajamalintuja olivat.

Kaupunkikierroksen jälkeen lähdimme ajelemaan rantateitä kohti pohjoista ja mielessä etsiä vielä joku käyntiin sopiva tunturikin. Rannnoilla oli kahlaajia aina sopivin paikoin, edustan merellä ui haahkoja ja yläpuolella kierteli vielä paljon tiiroja, määritykset olivat kaikki lapintiiroja. Eivät pitäneet näemmä kiirettä täältä lähdöllään, olivathan ne jo valtamerellä.

Tieltä löytyi Norjastakin liikenteen tappamia lintuja, suokukon ja västäräkin näimme ja nuoren kuolleen tyllin kohdalle ihan pysähdyimme. Mittasimme jopa sen siiven pituuden, 102 milliä. Keskelle tunturinummea se oli kuollut aivan äskettäin. Korppeja pyöri täälläkin mutta ehdimme tällä kertaa ensin. Kapustarintoja näkyi ja kuului nummella ja pieni kierros edempänä tuotti ensimmäiset keräkurmitsamme. Kymmenkunta lapasotkaa löytyi myös tienvarresta, joku määrittämättä jäänytkin oli mutta tuttua tukkasotkaa emme määrittäneet yhtään yksilöä.

Porsangervuonoa kierrettyämme olimme tulleet Stabbursdalenin kansallispuistoon ja sinne sitten tunturinummen rauhaan jäimme jälleen yöpymään.

11.8.1973 vietimme aamupuolen tunturimaisemissa kansallispuiston alueella, ja puolita päivin lähdimme ajamaan taas edemmäs, nyt tarkoituksena päästä Utsjoelle. Kiikarit olivat kovin vähän näihin avariin maisemiin, mutta ei tuolla ollut järkeä kaukoputkeakaan kantaa. Kamera oli mukana, ja maisemakuvia lähinnä tallentui. Niitä voi ottaa täällä teleobjektiivillakin, sen verran avaraa joka puolella oli.

Kapustarintojen ja kivitaskujen oli tuo nummimaisema. Piekanoita näkyi siellä täällä, yhteensä puolisen tusinaa, mikään myyrä- saati sopulikesä tämä ei ollut, kadoksissa taisivat olla kokonaan. Harmaakuvemyyriä pari kertaa olimme Metsä-Lapin pysähdyksillä huomanneet, emme muita. Toki elishavis sekin miulle oli ollut...

Ajomatkalla tien- ja puronvarsikoivikoista löytyi sinirintoja ja urpiaisia, rannan tuntumasta taas tiiroja ja haahkoja sekä kahlaajia joista meriharakka oli runsain, punajalka- ja mustavikloja myös paljon. Finnmarkissa huomasimme erään tunturin kupeessa leijailevan maakotkaparin. Niitä seurailimme pitkään. Pari parvea keräkurmitsoja löytyi myös, toisessa pari aikuista ja yksi nuori, toisessa yksitoista lintua kun yhden tunturin laelle kiipesimme. Lapinkirvisiäkin tuli pari huomattua tavallisempien niittykirvisten joukosta alempana lähellä rantaa. Lapinsirkkuja kierteli pieninä ryhminä, alleja näkyi kahdeksan linnun porukka ja lapasotkan poikanen. Finnmarkista huomasimme myös tielle yliajetun pajusirkun. Koko Norjan kierroksen ajan taivaalla oli lentänyt muutakin, tällä puolella rajaa sotakalustoa oli ihan eri tavalla näkyvillä kuin meillä, hävittäjät harjoittelivat tai muuten vain partioivat yhtenään yllämme. Siihen aikaan olin nuori ja naiivi YYA-uskoinen ja NATO-kriittinen joten nuo hävittäjät tuntuivat vain häiritsevän. No, elämä opettaa, tosin pasifisti olen vieläkin, tavallani...

Hieman ennen iltayhdeksää saavuimme Utsjoen Nuorgamiin. Siinä meidät pysäytti taas liikenteen uhri, nuori kivitasku. Siitä tuli pohjoisin Suomesta löytämämme, rajalle ei ollut matkaa kilometriäkään. Jatkoimme matkaa Utsjoen kirkonkylän tuntumaan, mihin sitten jäimme yöpymään. Tankkaus meidät tänne toi, tarkoitus oli aamulla taas lähteä Norjan puolelle, edellinen tankillinen oli riittänyt Karigasniemestä tänne. Yöpymispaikan vieressä joessa näkyi uivan kaloja, Kari oli kova kalamies ja vähän harmitti kun nyt ei ollut välineitä mukana niiden pyydystämiseksi, ihan tyrkyllä kun siinä oli tuoretta ruokaa...

***