Vihkoon vietyä XX

31.8.1969: Lukion viimeinen lukuvuosi oli alkamaisillaan, ja päivä kului vahvasti lintujen parissa. Puoli kahdestatoista puoli seitsemään illalla retkeilin Halikonlahdella ja välillä muuttoa katsomassa Ilmusmäellä. Iltakahdeksasta puoliyöhön seurasin taas yömuuttoa Katinkallion huipulla. Muitakin linnunkatsojia oli retkellä samoilla paikoilla ja jopa kanssani, sitkeimmin Lintuvuoren Jari, koulukaveri rinnakkaisluokalta.

Lintupäivästä tuli monipuolinen. Sää oli vielä kesäisen lämmin ja luoteistuulen ansiosta ilma oli kirkasta, näkyvyyttä riitti varmaan yli 50 kilometriä. Halikonlahden vesilintujen joukosta löytyi vaihtopukuinen heinätavi ja eri puolilla lahtea kierteli merihanhen ja metsähanhen kaksikko jo kolmatta päivää etsien rauhallista kulmaa.

Petolintuja oli liikkeellä, Halikonlahdella tuttuja sääksiä kolme tai neljä, ruskosuohaukka, kanahaukka, nuolihaukka ja tuulihaukka seuranaan. Ilmusmäeltä nähtiin runsaan tunnin seurannassa kaksi muuttavaa varpushaukkaa, yksi ilmeinen mehiläishaukka ja yksi ruskosuohaukka. Kahdenkymmenenyhden kurjen parvi juuri ennen puoltapäivää oli meidät sinne innostanut mutta muita kurkia ei vielä muuttanut.

Kahlaajat kiinnostivat aina ja nyt oli poikkeuksellisen hyvä päivä noin myöhäiseksi, näimme lahdella peräti seitsemäntoista lajia. Runsaimpia olivat suokukot ja töyhtöhyypät, sitten lirot ja pikku- sekä lapinsirrit. Harvinaisempiakin löytöjä teimme: altailla uiskenteli enimmillään kahdeksan vesipääskyä, sirrien joukossa oli kymmenen kuovisirriä ja yksi jänkäsirriäinen, Viurilanlahden puolella oli Halikonlahden altaille saapuessani Jari komppaamassa, kuulin hänen edestään karkuun lähteneiden kapustarintojen äänet, mutta ihmettelin sitten mitä hän sitkeästi viittilöi miulle keskellä puitua ja osin jo kynnettyäkin peltoa kun katselin altaiden vesipääskyparvea. No, menin katsomaan ja yllätyin kun edessämme olikin kaksi keräkurmitsaa, aikuinen ja nuori lintu. Ne kuljeskelivat edessämme pitkään muutaman metrin päässä karkaamatta ja jäivät paikalle kun me jo suunnistimme Ilmusmäelle mahdollista kurkimuuttoa seuraamaan, mutta kun tulimme illempana isommalla joukolla niitä uudestaan etsimään, emme enää niitä löytäneet. Ne olivat miulle elämäni ensimmäiset lajiaan, ja epäilenpä ettei Halikonlahdella ole tuon jälkeen lajista muuta havaintoa tehtykään.

Hyönteissyöjät muuttivat jo joukolla etelään, mutta Halikonlahden uloimman altaan ruoikossa kerjäsi vielä rytikerttuspoikue ruokaa emoiltaan.

***