Vihkoon vietyä XIII

Kahlaajien yömuutosta syksyllä 1971

Lopulta sitten yritin tosissani saada selkoa kahlaajien öisestä muutosta. Rationalisoin havaintojen tekoa vielä systemaattisemmaksi. Havaintopaikka oli edelleen Salon Taka-Kärkänmäki. Nyt seurasin muuttoa joka toinen yö illasta aamuun eli auringonlaskusta auringonnousuun lähes kahden kuukauden ajan eli 5.VII – 31.VIII. Siinä kului 29 yötä eli noin 210 tuntia. Tänä syksynä sain olla pääosin yksin, kerran paikalla kävi Karhumäen Juhani, toisella kertaa Rannikon Kari. Muuta seuraa miulle pitivät ympärillä saalistavat lepakot ja kehrääjät sään salliessa ja aina iltahämärässä ohitseni kulki mäyrä retkilleen palaten samaa reittiä takaisin ennen auringon nousua. Sen tuhinaa opin nopeasti odottamaan ja kun paikallani olin, se ei koskaan häiriintynyt ohi mennessään.

Ihan sataprosenttisesti en pystynyt tuota muuttokuvaa selväksi saamaan, vanhat ongelmat vaivasivat. Tyyninä öinä Halikonlahden lietteiden paikallisten lintujen äänet kantautuivat selvästi havaintopaikalle asti joten siitä suunnasta silloin ei voinut merkitä muuttohavaintoja. Tuuli häiritsi aiheuttamalla puustossa kohinaa ja kuuluvuusalue pieneni. Heinäkuussa lietteiden ja havaintopaikan välissä pesi parituhatta naurulokkiparia aiheuttaen kovaa melua. Mäen kummallakin puolella oli tie ja ajoittain liikennemelu oli häiritsevää. Kilometrin päässä oli sokeritehdas joka kävi kolmivuoroa. Ääntä siis ainakin riitti vaikkei lintuja olisi kuulunutkaan...

Sen verran tällä kertaa tämä sitoutuminen tuotti että kasasin tämän syksyn -71 materiaalista pienen tutkielman Turun lintutieteellisen yhdistyksen lehteen Ukuliin, jonka toimituskuntaan olin ajautunut aika pian Turkuun tuloni jälkeen, tosin silloin lehden nimi vielä oli Tiedon Antaja. Tämä noin viisitoistasivuinen tutkielma löytyy Ukulin numerosta 9 vuodelta 1976, jolloin olin jo jättämäisilläni Turun pölyt taakseni, maaliskuun alussa muutin Helsinkiin.

Analyysia varten kasasin nuo 29 yötä kymmeneen kolmikkoon, joista ensimmäisessä tosin on vain kaksi yötä. Lisäksi jaoin jokaisen yön kuuteen tasasuureen osaan auringonlaskusta auringonnousuun. Noita kolmikkoja on käytetty tutkittaessa muutoksia kesän ja syksyn edistyessä, noita yönsisäisiä vaiheita taas on käytetty tutkittaessa muuton vuorokautista intensiteettiä.

Tuohon aikaan olin nuori, kaksikymppinen, ja korvat olivat herkät, niinpä oli mahdollista havaita lintujen muuttosuunta jos ne ääntelivät useasti kuuluvuusalueella. Nykyisin kuuloni on hieman epätasaisesti katoamassa korvista ja äänten suunnanmääritys on jo ärsyttävän vaikeaa. Muuttosuunnista tehdyt havainnot kokosin myös omaksi taulukokseen. Sään vaikutuksesta sain myös kiinnostavia yksittäishavaintoja koska olin tiukasti paikalla säästä välittämättä.

Kaikkiaan tein tuona syksynä 445 havaintoa yömuuttavista kahlaajista. Ylivoimaisesti runsain laji oli rantasipi 152 havainnolla, seuraavasta eli lirosta on 76 havaintoa eli tasan puolet vähemmän, sitten tulivat kuovit 48 ja taivaanvuohet 46 havainnollaan perässään valkoviklo 44 merkinnällä. Muut lajit jäivät kauas näiden taakse, tyllistä ja metsäviklosta on 16 havaintoa, pikkutyllistä 12 ja muut lajit jäivät selvästi alle kymmenen. Kaikkiaan tuona syksynä tein yömuuttohavaintoja 19 lajista ja syksyinä 1969-71 714 havaintoa kaikkiaan 23 kahlaajalajista. Nyt voin väittää että tiesin jotakin kahlaajien yömuutosta, ja jopa enemmän kuin ne jotka siitä tähän mennessä olivat jotakin kirjoittaneet.

Syksyn 1971 havainnot olivat ensimmäisinä öinä vähissä, yksi täysin havainnotonkin yö tuli koettua 9.-10.VII, ja kahlaajamuutto vilkastui oleellisesti vasta heinäkuun viimeisellä viikolla. Eniten eli 38 havaintoa tein 8.-9.VIII ja toiseksi eniten 16.-17.VIII 34 havaintoa. Eniten kahlaajia muutti elokuun kolmen ensimmäisen viikon aikana huipun osuessa ajalle 8.-19.VIII.

Muuton jakautuminen yön eri osille oli tarkoitus selvittää nyt kunnolla, siksi sitkeä valvominen illasta aamuun. Heinäkuussa havaintoja tuli eniten yön pimeimpinä hetkinä, elokuussa muutto hajaantui yhä selvemmin kahteen huippuun, toinen oli iltayöstä heti auringon laskettua ja toinen aamuyöstä ennen auringonnousua. Tasaisimmin pitkin yötä havaintoja tuli heinä-elokuun vaihteessa. Koko aineisto jakaantuu aika tasan ilta- ja aamuyön välillä, 224 vastaan 221. Käsittelin muutaman esimerkkilajin runsaammasta päästä. Niistä rantasipi oli selvästi iltapainotteinen jakautumalla 88-64. Isokuovimuuttoa oli enemmän vasta elokuussa ja laji oli näitä kaksihuippuisia, jakautuma oli tasainen 23-25. Usein ne muuttivat sen verran hämärässä että muuttoparvet voi jopa nähdä ja laskea. Kaikki nähdyt olivat nuoria lintuja. Liro muutti hieman pimeämmässä kuin edelliset, mutta senkin muutto hajaantui elokuussa kaksihuippuiseksi. Se oli selvä iltamuuttaja jakautumalla 50-26.

Muuttosuunnista tehdyt havainnot näyttivät lintujen käyttäytyvän kahdella tavalla. Osa lajeista muutti suoraan etelään, osa taas seurasi Halikonlahden ja sen perukan johtolinjaa lounaaseen. Johtolinjamuuttajia olivat erityisesti rantasipi, kuovi, tylli ja valkoviklo. Nämä olivat myös noita selvimmin kaksihuippuisia muuttajia, kai niiden pitää erottaa ne johtolinjat joten pimeimpinä hetkinä ne pitänevät taukoa. Liro oli selkeä eteläänmuuttaja ja se siis muutti keskelläkin yötä enemmän kuin muut. Metsäviklo oli heinäkuussa eteläänmuuttaja, elokuussa taas lounaaseen muuttava, sen nuorilla oli ilmeisesti toinen muuttostrategia kuin aikuisilla. Samantapaista eroa voi olla myös vanhojen ja nuorten rantasipien välillä koskapa heinäkuussa tapasi usein sipejä jotka muuttivat suoraan etelään. Sipien kanavoitumisesta johtolinjalle kertoo mainiosti Eero Ketolan havainto 31.VII 1971 Strömman kanavalta runsaat kolme peninkulmaa Halikonlahtea etelään, hän teki klo 22:00-23:15 20 havaintoa muuttavista rantasipeistä, joukossa neljä parvea joista yhden kolmen linnun ryhmän hän näkikin. Taivaanvuohi on liron tapaan niitä lajeja jotka eivät seuraile johtolinjaa, niiden muuttosuunta oli SSW. Sekin laji on niitä joita tapasi myös elokuussa keskemmällä yötä. Ihan oma erityistapauksensa oli pikkutylli jonka viidestä suuntahavainnosta kolme osoitti kaakkoon.

Sää vaikutti paljon kahlaajamuuttoon. Kylmät ja kirkkaat yöt olivat hiljaisia, saderintamat aiheuttivat selviä muuttajien ryöppyjä. Esimerkiksi tuo projektin paras yö oli kovatuulinen, neljästä viiteen boforia lounaasta, raskaat pilvet kulkivat matalalla ja sateen uhka oli koko ajan päällä, edempänä sitä tulikin. Kovimman tuulen aikana kuultiin silti eniten kahlaajia, 21 havaintoa ennen puoltayötä. Kaikki havainnot tuli tehtyä huonon kuuluvuuden takia vain läheltä ja matalalta ylilentäneistä linnuista eivätkä ne olleet mitään yksittäisiä äännähdyksiä, päältäni meni 14 ryhmää liroja, välillä kunnon rintamana, arvioin yhteensä parinsadan liron muuttaneen siitä. Päivällä 8. ja 9.VIII Halikonlahdella oli vain 30-60 paikallista liroa joten muuttajat tulivat muualta.

Seuraavana kuunneltuna yönä iski saderintama kello kahden jälkeen ja sekin sai aikaan 21 havainnon muuttoryntäyksen. 29.-30.VII tuli myös pilvirintama nopeasti ylle kello 1:30 aikaan ja heti tein yhtenä ryntäyksenä 14 havaintoa. Vielä tarkkailun ensiviikkojen paras yö 17.-18.VII oli tuollainen saderintaman ohitusyö, ja sinä aikana tehtiin 19 havaintoa eli lähes puolet alkukauden havainnoista yhdessä yössä. Ukkonen ei osunut paikalle kertaakaan, olisi ollut mukava havaita minkälainen vaikutus sillä on öiseen kahlaajamuuttoon. Tuttu jokapaikan väitehän on esimerkiksi että kuovit muuttavat ukkosen alla ja on miullakin sen suuntaisia päivämuuttohavaintoja esimerkiksi Tauvosta tehtynä...

Varsinainen tavoitteeni oli verrata yömuutontarkkailun antamaa kuvaa kahlaajamuutosta päivittäisten lepäilijälaskentojen antamaan kuvaan, siitä tuossa yllä jo oli tuo liroesimerkki. Tein senkin hieman raskaammin eli laskin päivittäin (vain 6.VII puuttuu) lepäilevät kahlaajat Halikonlahden altailta ja Viurilanlahden puolen lietteiltä. Sitten jaoin kunkin muuttoyökolmikon aikana todetun havaintomäärän vastaavan kuusipäiväisjakson keskimäärin päivässä havaitulla yksilömäärällä (eka kolmikko piti korjata muita vastaavaksi leikkaamalla päiväkeskiarvoja kolmanneksella koska siinä oli vain kaksi yötä kuunneltuna). Sitten testasin saadun suhteen (y) riippuvuuden ajasta (x) regressioanalyysilla. Jos kuva on sama, kerroin on nolla.

Ei se ollut nolla, vaan jokaisella testaamallani lajilla suurempi nollaa, tarkoitti siis sitä että yömuutto antaa suhteessa enemmän havaintoja kuin päivälaskenta mitä pidemmälle syksy kuluu, ainakin elokuun loppuun asti mihin tarkkailu yöllä loppui. Sitä pidin kaikkine puutteineenkin tärkeimpänä tekemänäni havaintona.

***