Vihkoon vietyä XI

(alkusyksyn runsain)

Yömuuton tarkkailusta syksyllä 1969:

Kun tamperelaiset lintuharrastajat olivat Lintumies-lehdessä vuonna 1968 kertoneet yömuuttohavainnoistaan, innostuin miekin kuuntelemaan löytyykö muuttolintuja myös salolaiselta yötaivaalta. Kun kokemusta ei kenelläkään entuudestaan ollut, meni syksy sitä kerätessä ja hyvää kuuntelupaikkaa etsiessä. Kuutta paikkaa kokeilin, ja niistä suosituimmiksi tulivat Taka-Kärkänmäki Salonjoen suulla Halikonlahden etelärannalla ja Lukkarinmäki Salon keskustassa. Kumpikaan paikka ei ollut tuohon aikaan vielä rakennettu täyteen taloja kuten nyt joten toimintaa voi harrastaa kenenkään kotirauhaa häiritsemättä. Lisäksi kirjasin havaintoja loppusyksyltä vielä lehdenjakolenkkini varrelta sen omakotitalo-osuudelta.

Havaintotunteja sain kasaan noin 150, tarkkailun äärirajat olivat 26.VII – 28.XI . Vain jonkun yön valvoin illasta aamuun, useimmiten havaintojakso jäi pariin, kolmeen illan ja keskiyön tuntiin. Aamuyöltä on havaintoja vain sen loppupäästä aamuneljästä lähtien. Iltatarkkailu loppui jo 18.X mutta aamuyön havaintoja kertyi vielä marraskuun loppuun asti. Aivan yksin en yössä seisoskellut, toisinaan mukana olivat Lintuvuoren Jari ja Liikon Jorma, satunnaisemmin Lehtolan Tapani, Sundholmin Antti ja Karhumäen Heikki.

Alkusyksystä taivaalta kuului muuttavien kahlaajien ääniä, syksyn mittaan 108 havaintoa 14 eri lajista. Runsain oli liro (33 havaintoa), sitten valkoviklo (18), taivaanvuohi (17) ja rantasipi (12) muiden jäädessä alle kymmeneen. Taka-Kärkänmäki oli hyvä paikka kahlaajien kuunteluun koska Halikonlahden kahlaajapaikat olivat ehkä kilometrin päässä ja sieltä tuntui lähtevän muutolle porukkaa joka lensi sitten tarkkailupaikan yli. Lirot, valkoviklot, taivaanvuohet, tyllit ja suosirrit muuttivat yleensä parvina, metsäviklo, kuovi ja pikkutylli yleensä yksinään.

Pikkulintujen muutto alkoi myös tarkkailun alkaessa elokuun alussa. Alkusyksyn peruslajeja olivat keltavästäräkki, harmaasieppo ja peltosirkku. Keltavästäräkkihavaintoja tehtiin 6.VIII.-14.IX. ja huippu osui elokuun loppuun 25.VIII ja 29.VIII. Harmaasieppoja havaittiin edellistä vähemmän, ajalla 9.VIII.-7.X. lievä huippu osui elokuun loppuun. Viimeisissä havainnoissa saattaa olla mukana myös punarinnan sirahduksia, ne kuulostavat aika samanlaisilta mutta laji on monen yksittäin lentävän perusyömuuttajan tapaan lennossa hiljaa, punarinnan sirahduksia kuulee yleensä maasta. Peltosirkun muuttoa havaittiin ajalla 10.VIII-14.IX., havaintoja kertyi 1-3 yötä kohden joten selvää huippua niillä ei huomattu.

(näitä meni parhaimmillaan taivaan täydeltä)

Syyskuussa pikkulintumuuttoon tuli mukaan metsäkirvinen, 31.VIII-28.IX. välisenä aikana sitä kuultiin säännöllisesti ja huippu oli heti 5.IX. Rastaat nauttivat hyvästä marjasyksystä ja lähtivät muutolle vasta myöhään. Punakylkirastas oli runsain yömuutolla havaittu laji. Ensihavainto tehtiin 20.VIII ja viimeinen 20.XI. muutto oli hiljaista syyskuun lopulle asti, silloin päästiin ensi kerran yli sataan ääneen tunnissa. Huippu tuli lokakuun puolivälissä, 15.X 848 ääntä tunnissa ja 17.-18.X jolloin klo 22 lähtien aamuyöhön asti ääniä kuului tuhannen kahta puolta tunnissa. Muutto loppui vasta 5:45.

Laulurastas aloitti 31.VIII ja lopetti rastaista ensimmäisenä 17.X. Sen huippu osui syyskuun loppuun 28. ja 30.IX. jolloin kuultiin parhaimmillaan 42 ääntä tunnissa. Räkättirastas jäi harvinaisemmaksi kuin nuo pikkurastaat, seitsemän havaintoa tehtiin ajalla 31.VIII-18.X. Iltayön tarkkailun loppuminen jo 18.X saattoi olla syynä havaintojen loppumiseen, tai sitten se etteivät linnut vielä lähteneetkään mihinkään pihlajanmarjojen riittäessä. Mustarastaasta tehtiin kahdeksan havaintoa 11.IX-1.XI. välisenä aikana, näistä kolme aamuyöltä 18.X.

Loppusyksyn yleisin laji oli keltasirkku. Se oli yllätys, sillä luulin sitä päivämuuttajaksi. 5.X-28.XI. havaitsin sitä säännöllisesti aamuyön lehdenjakolenkeilläni, ensimmäinen huippu oli 18.X aamuyöllä jolloin huomasin 150 menijää ja seuraava kovan lumisateen seassa 1.XI , silloinkin yli 100 muuttajaa. Iltayöllä en tuota lajia havainnut kuin 17.X jolloin tein siitä viisi havaintoa.

Kaikenlaisia oudompiakin yössä kuului, kuten 31.VIII räyskäperhe Salon Katinkallion yli etelään, sisämaassa siis. Kiurut, niittykirviset ja västäräkit havaittiin muutaman kerran, peippo kahdesti, pajusirkku kerran. Vesilinnut liikehtivät paljon öisin, mutta sorsastajat häiritsivät niitä joten muuttajiin en heitä laskenut. Loka-marraskuun lumisateet ajoivat yömuutolle urpiaisia, niistä tein 30.X ja 1.XI neljä havaintoa. Punatulkuista tein myös 1.XI ja 6.XI viisi havaintoa, joukossa yksi parvikin. Paljon jäi vihkoon vielä täysin outojakin ääniä, muun muassa ”sanoin kuvaamaton inahdus” 31.VIII ja samana yönä myös ”outo kilahdus kolmesti SE”. Toisinaan yltä kuului vain siipien havinaa, sitä on vaikea lajilleen määrittää ellei kyseessä ole vaikkapa telkkä.

***

(loppusyksyn yllättäjä)