Lintuja vihoistani LXXIII

( mustarastaanpojalla rengas vasemmassa jalassa, miun laittama )

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi mutta 1988 tähtäin pysyi lintujen pesien etsinnässä. Uuden kuun ensimmäisenä päivänä komppasin Petikon metsässä runsaat viisi aamupäivän tuntia. Ensimmäinen kohde oli tuttu mustarastaan pesä Ringin pellon purolehdossa. Kolme poikasta olivat juuri parhaassa rengastusiässä ja siitä päivästä lähtien merkittyjä. Kuntolenkin parkkialueen vieressä oli jo hyvin lentävä pikkulepinkäispoikue, idempänä hevostallien lähellä käpytikka.

Kuntolenkkiä kuljin edemmäs itään, sähkölinjalta löysin varoittelevan uunilintuparin ja pian pesänkin. Pesässä oli tosin vain yksi seitsemän päivän ikäisenä kuollut poikanen, viisi noin 12 päivän ikäistä poikasta istui ryhmänä särkyneen pesän vieressä mistä ne kiinni nappasin ja renkaat niille laitoin. Saavuin sen jälkeen eiliselle paikalle Pyymosan lähelle missä varoitteli niin ikään pajulintu. Emot olivat siirtyneet jonkin matkaa joten päättelin poikueen olevan jo maastossa, ehkä lennossakin. Vähän matkan päässä oli kirjosiepon pönttö, jonka asukkaat ärhentelivät lähellä norkoilevalle käpytikalle. Hieman edempänä lehtokertuilla oli maastopoikue josta onnistuin saamaan kiinni yhden poikasen. Helteeksi oli taas lämpö noussut, 27 asteeseen.

( runsastuneet käpytikat rikkovat suuren määrän pönttöjä joka kesä )

Toisena päivänä lähdin kierrokselle Variston suuntaan. Pyörätien varressa varoitteli taas pajulintupari. Pysäytin fillarin ja kun sitten pesän löysin, huomasin että olin ollut lähellä laittaa sen pesän päälle. Sisällä oli viisi poikasta joista kolme oli riittävän isoja rengastettavaksi, muut jätin odottamaan. Kakolanmäen laidassa vihelteli punavarpunen, käki kukkui Pikkujärven laidalla. Pajulintupari varoitteli täälläkin mutta kovin epämääräisestä liikkeestä päättelin poikasten olevan jo maastossa hajallaan. Yksi tuhoutunutkin pajulinnun pesä löytyi, samoin tietämäni laulurastaan pesä oli tyhjennetty. Närhi seuraili touhujani joten sitä teki mieli tuhoista epäillä. Rautiaisen pesän löysin mäelle vievän polun varresta, sisällä vasta yksi muna. Muutama päivä sitten rengastamani rautiaispesä Petikonmäen tien varressa oli tyhjentynyt, linnuista ei näkynyt merkkejä. Kulkiessani Hermaskärinkallion ohi ylitseni lensi nokkavarpunen. Tienvarren kirjosieponpöntöstä paljastui poikasten lähdettyä pesän alta kahdeksan sinitiaisen munaa. Pitäisi varmaan laittaa viereen toinen pönttö jotta molemmille jäisi oma kolonsa.

***

( tällaiset on jätettävä jo renkaitta, kiinni ei saa kuin verkoilla )