Muuan keltakukkainen kasvi on aina kesäisin kiinnittänyt huomiotani kun käyn kiertämässä Suomenojan lintuallasta kuten nytkin eilen tein.
Tuota on ollut vähän vaikea asettaa paikalleen vain noin katselemalla vaikka se on kohtalaisen iso, puolimetrinen, ja kukatkin kovin erikoisen näköiset.
Se tuntuu viihtyvän kosteassa, lähes vedessä. Ja sieltä löytyy myös yksi tuore kasvitulokas joka näyttää aika paljon tältä, jättipalsami.
Tosiaan, kun googlaa sen sukulaisia, sieltä löytyykin kasvi nimeltä lehtopalsami
mutta ei sen nimistä miun vanhoista kasvikirjoistani löytynyt. Tieteellisen nimen perusteella selasin sitten kirjaa ja löysin
kasvin nimeltä isokukkainen häpykannus, se on paitsi justiin tuo kasvi
tietysti ihan vanhan nimensä näköinen kuten tuo jättipalsamikin. Yhdestä kirjasta tosin sama laji löytyi nimellä korpipalsami, no, Suomenojan allas on kaukana korvesta, kirjaimellisesti, mutta pikkuinen leppälehto on siinä tuntumassa. Näkyy laji esiintyvän pitkin Suomea sopivin paikoin ihan pohjoiseen asti, mutta on maan pohjoisemmissa osissa rauhoitettu. Joksikin puutarhakarkulaiseksi tätä luulin kuten jättipalsamikin on, mutta tämä on siis luonnonvarainen. Tieteellinen nimi varoittaa koskemasta siihen. Se juttu ei liity kasvin ulkonäköön vaan siihen että sen siemenkodat poksahtavat herkästi auki kosketuksesta ja levittävät siemenet kauas ympäristöön, ominaisuus joka on tehnyt noista karkulaispalsameista täällä pääkaupunkiseudulla jo todellisen maanvaivan kosteapohjaisilla paikoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.