Neljä vuosikymmentä sitten CIV

( Johdesuon kaakkuri takavuosilta )

Neljä vuosikymmentä sitten olin juuri tullut Jurmosta ja vuosiloman teeman mukaisesti kasasin taas retkivarusteet ja evästä mukaan ja lähdin Suomusjärvelle ja Kiikalaan loman loppua ja juhannusta viettämään. Pienenä taka-ajatuksena oli yrittää tehdä yksi linjalaskentareitti jonakin sopivana aamuna Kiikalannummen maisemissa. Salosta lähdin bussilla Lahnajärvelle torstaina 22.6. iltakuudelta ja kävelin sitten teitä pitkin Johdesuon suuntaan. Rautalammille ehdin iltakahdeksaksi. Tulomatkalla tien varressa oli kulorastaan lentopoikue, Varesjärven laidassa lauleli sirittäjä, Rautalammin yllä soidinteli lehtokurppa illalla. Telttapaikan yli lensi kaakkuri hieman ennen yhdeksää, kai Varesjärveltä Johdesuolle. Käpylintuja kierteli männikössä kolme porukkaa, viitisentoista yksilöä. Metsäviklo lensi yli puoli kymmenen maissa. Nukkumaan kävin varhain.

Perjantaiaamun peruslajisto telttapaikalla oli hereillä, sen lisänä lammella käväisi kalatiira ja punavarpuskoiras lauloi hetken lammen laitarämeellä, ei varmasti pesivä. Johdesuota komppasin kolme tuntia. Sääksi oli pesällään, soidinteli ja varoitteli. Arka hiirihaukka kierteli suon itälaidassa. Kaakkuripari kaksine poikasineen ui suon keskustassa allikolla, pitivät välillä kunnon huutajaiset. Telkkä oli pesinyt suon pöntössä. Töyhtöhyyppiä oli pari tai kaksi suolla, liroja neljä paria. Kurjen höyheniä ja jälkiä oli allikkoalueella, linnut itse piilossa rämeen suojissa tai vieläkin syvemmällä metsässä. Keltavästäräkki oli suon valtalaji lähes viidentoista parin voimin, niittykirvisiä oli parin verran, metsäkirvisiä ehkä toinenkin pari. Sateen alettua soidinteli metsäviklo suon eteläosan yllä. Pois lähtiessä lähti jaloista lentoon kehrääjä suon länsilaidan hakkuuaukolta. Käpylintuja liikkui männikön yllä jatkuvasti pienin poikueparvin, kaikkiaan yli 30 yksilöä.

( kulorastas varoittelee )

Juhannusaatto oli tuonut Rautalammin laidalle myös muuta väkeä viettämään juhannusta. Vettäkin satoi, joten olin aika kypsä pakkaamaan kamppeeni ja kävelemään kauemmas melusta. Immenjärven liepeille saavuin vähän vaille kahdeksan illalla. Matkalla olin huomannut ylilentävän kalatiiran ja ilmeisesti varpushaukka varoitteli kuusikkonotkossa suon luoteispuolella. Sirittäjä lauloi Huhdanojan notkossa ja vähän kauempana ihmetteli minua valkohäntäpeura. Taas menin aikaisin yöpuulle.

Juhannuslauantaiaamu aukesi, heräsin katsomaan että vettä satoi. Linjalaskentaa ei siis kannattanut lähteä tekemään ja jatkoin unia. Immenjärven tienoilla touhusin koko aamun. Nelisenkymmentä käpylintua kierteli ympäristössä, niistä määritin seitsemän isokäppäreiksi ja muutkin vaikuttivat samalta lajilta. Telkkä oli pesinyt rantaviivan pöntössä ja naaraalla oli lammella kuusi poikasta. Töyhtötiaispoikue kierteli männikköä ja kulorastaita rätisi teltan ympäristössä kaksi. Otin kameran mukaan ja lähdin Pitkustalle päin. Käpylintuja oli sielläkin, kuikka käväisi Isolla pitkustalla, tuskin pesivä. Sakarjärven tienvarresta huomasin vanhan kulorastaan pesän, itse rastaita nummella oli kymmenkunta. Keksin myös metsäkirvisparin ruokkimasta poikasiaan järvien välisellä kankaalla. Lehtokurppa kurnutteli illalla leirini yllä ja järven rannan tuntumassa soidinteli teerikukkokin.

( telkkien koti Immenjärvellä )

Sunnuntaiaamuna 25.6. piti yrittää linjalaskentaa, mutta aamuneljästä puoli kahteentoista satoi yhtä mittaa ja vahvasti vettä, ukkostakin välissä. Eipä päässyt edes rinkalle asti evästä ottamaan kastumatta kunnolla, fiksuna tyyppinä kävin hakemassa appeet vaatteitta joten vain nahka kastui ja sai samalla aamupesunkin... Puolilta päivin lähdin kuitenkin taas kameroineni Kolasimille ja Iso-Joutsenolle. Korppi lensi lähtiessäni telttapaikan yli, illalla samoilla tienoilla kierteli poikueparvi, ehkä joku noista lensi Iso-Joutsenonkin yli. Telkkänaaraskin pysyi poissa lammelta koko sateisen aamun, tuli vasta päiväksi paikalle. Naaras oli Mustalla Kolasimella ja kaksi ehkä esiaikuista Iso-Joutsenolla. Eilinen teeri oli edelleen Immenjärven lähellä, lehtokurppa soidinteli sateesta välittämättä. Kangaskiuru innostui laulamaan koko iltapäiväksi Immenjärven luoteispuolella ja kun iltasella komppasin aluetta, löysin koiraan ja lentopoikueen. Iso-Joutsenon rannassa oli hauskasti kaksi tikankoloa samassa puussa puolen metrin välein, toisessa pesi talitiainen, toisessa kirjosieppo. Kulorastaita oli eteläpuolen männiköissäkin kymmenkunta, käpylintuja taas kolmekymmentä, joista kaksi määrittyi isoiksi.

Iltaseitsemältä lähdin jo varovasti kotia kohti, ensin tosin Varesjokinotkon laidalle yöpymään. Saapuessani kaksi sirittäjää oli vielä laulutuulella, kaksi lehtokurppaa kierteli soidintaan. Kymmenen maissa alkoi taas sade tihkuna ja mie rauhoituin nukkumaan.

Sade jatkui yltyen yhteen asti, sitten kovana aamuviiteen ja vähitellen heikentyen aamukahdeksaan. Ei huvittanut lähteä kastelemaan itseään notkon pohjalle vaan kuuntelin leirin ympäristön laulajia. Idänuunilintu olikin yhä laulutuulella Pusanojan haarassa ja kun lähdin poistumaan, toinenkin koiras lauloi metsätien toisella puolella kolmen-neljänsadan metrin päässä. Sirittäjiä oli edelleen kaksi äänessä. Metsäviklopoikue löytyi tienvarresta sahalle päin mennessä, koiras hätäili siinä ympärillä. Lehtokurppa oli myös aamun lintuja.

Omenajärven suuntaan jatkoin, sirittäjä lauloi Laviavahanmäellä. Itse järven yllä kierteli nuolihaukka ja toinen varoitteli staijipaikan tuntumassa, myöhään ovat saapuneet kun kesäkuun alussa en vielä huomannut. Vesilinnut olivat piilossa kasvillisuudessa, valkoviklo ja lehtokurppa löytyivät muutenkin ja rautiainen lauloi. Komppasin siitä ykköstien varteen ja kahden maissa olin taas Salossa. Lomat oli lusittu joten seuraavaksi lähdin sitten Helsinkiin, töitä oli luvassa jo tiistaiksi. Aika suuri osa lomasta oli kulunut maastossa ja retkituntien määrä oli noussut jo yli tuhannensadan.

***