Kesäpäivän seisaus 21.6. tuli mutta
vuonna 1988 juhannukseen oli vielä aikaa. Aamu oli lämpimämpi kuin
pitkään aikaan, 18 astetta, tuuli idässä ja ohutta yläpilveä,
vähän korkealla olevaa kumpupilveä. Lähdin aamuseitsemän jälkeen
taas edellispäivän jäljille. Kehäkolmosen risteyksessä
tarkkailin pensastaskuja ja maastopoikaset niillä oli, yhden sain
kyttäämällä kiinni ja sille renkaan. Lähiniityllä varoitteli
kaksi paria keltavästäräkkejä. Niidenkin seuraaminen kannatti,
yhden maastopoikasen sain niiltäkin kiinni ja renkaisiin. Tienvarren
ojassa heinäsorsalla oli kymmenen poikasta, niittykirvinen hätäili
Vehkalammin niityllä, harakkapari kähmi rantapajukossa.
Ringin pellolla seurasin eilistä
pensastaskuparia, koiras oli vahdissa. Peltosirkkupari varoitteli
edelleen, samoin pellonojan rantasipi. Samassa ojassa piileskeli taas
heinäsorsapoikue. Hirvi ruokaili pellolla ja siirtyi tullessani
hiljalleen metsään. Fillaroin Pyymosan suuntaan. Tienvarressa oli
taas pensastaskupari ja sen pesä löytyikin pian ruderaatista. Neljä
poikasta sai renkaansa. Töyhtöhyyppiä varoitteli kaksi,
punavarpunen tyytyi viheltelemään. Vähän matkan päässä oli
taas pensastaskupari, sillä jo hyvin lentävät poikaset joista pari
huomasin. Lähellä tien päätä huomasin taas uuden
pensastaskuparin joka tuntui olevan vaikea seurattava. Jätin ne
rauhaan ja kyttäsin vähän aikaa läheisen pusikon pensaskerttuja.
Niiden maastopoikasista sain kiinni taas yhden. Taivaalla kaarteli
hiirihaukka, yli muutti liro etelään. Seurailin taas tuota
viimeisintä pensastaskuparia ja nyt sen pesä löytyikin toisesta
suunnasta haarukoiden, sisällä pesässä oli kuusi poikaa,
parhaassa rengastusiässä joten merkitsin nekin. Pensastaskuja oli
tuolla kaksi paria, toisellakin maastopoikue. Paras havainto oli
kuitenkin Pyymosan lehdon takana pikkulepinkäisen naapurina
varoitellut kirjokerttu. Vielä kävin Petikonmäen metsässä
kävelyllä ja sain kiinni yhden peipon maastopoikasen, rengas meni
sillekin ja saman tien se sadan letku käytettyä. Päivällä oli
sadekuuroja joten lähdin välillä kotiinkin käymään.
Iltakierroksen tein kotikulmilla,
lähellä Sanomalaa kivitaskulla oli jo lentävät poikaset. Edempänä
pensaskertulla oli reviiri, metsäkirvinen varoitteli ja kultarinta
lauleskeli hermostuneena. Pesänkin löysin, rautiaiselta, siinä
kolme munaa ja koiraskin lauloi. Sen lähellä lauloi taas
kultarinta, ehkä sen läheisyys oli hermostuttanut tuota edellistä
koirasta. Mustarastaiden, laulurastaiden, räkättien, viherpeipon,
kiurun ja vihervarpusen poikueet olivat karanneet jo lentokykyisiksi.
Seuraava aamu oli nihkeän
pintasumuinen, taivas oli kuitenkin pilvetön. Aamupäivän käytin
kertämällä Pitkäjärven ja Pikkujärven rantoja. Pitkäjärven
koillisnurkassa satakielellä oli lentopoikue ja ilmeisesti pariton
koiras lauleli tienoolla koko aamun. Ainakin kaksi
keltavästäräkkiparia hätäili niityllä, pari töyhtöhyyppää
samoin. Pajusirkulla oli jo isot poikaset lennossa, ruokokerttusella
ehkä pesässä jota en löytänyt. Pikkujärven laidasta löytyi
kaksi satakieliparia varoittelemassa, poikasia en löytänyt.
Luhtakerttunen lauloi lammen itälaidan niityllä. Pikkulepinkäisten
kyttääminen kannatti, löysin viiden poikasen pesyeen
vadelmapusikon uumenista ja sain niille renkaatkin jalkaan. Parin
päivän kuluttua ne olisivat jo maastossa. Iltakierroksella kävin
tarkastamassa Ringin pellon laitoja. Puronvarren rastaanpesässä oli
kolme lämmintä munaa. Lennokkikentän laidalla oli kaksi
satakielten lentopoikuetta.Korppi lensi yli, samoin käpytikka. Tuttu
pensastaskupari vahti omiaan. Friimetsän laidassa ollut peipon pesä
oli tuhoutunut, samoin Petikonmäen peipon pesä mutta kaksi
rengastamaani rautiaisenpesää olivat edelleen säilyneet vaikka
toisen vieressä seisoi kaivinkone! Ilta oli lämmin, jopa helteinen,
ilma kostea ja ukkosta enteilevä.
Seuraavana aamuna (23.6.1988) oli
aamu-utua ja maassa vahva kaste. Lämmintä oli ja taivas taas lähes
pilvetön. Käväisin Kakolanmäen maastossa. Miut otti vastaan
hysteerinen punakylkirastaspari jolla oli maastopoikue. Kaksi
sirittäjäparia löytyi mäen itälaidalta, enemmän pajulintuja ja
niitä seuraten löytyi pesiäkin. Ensimmäisessä pesässä oli
seitsemän poikasta, samoin toisessakin, kaikille sopi rengas
jalkaan. Rautiaisen pesä oli tuhoutunut munavaiheessa, laulurastaan
kolme munaa olivat ehjiä ja emokin hautomassa. Mäen
etelälaidassakin oli kaksi sirittäjäreviiriä. Eilinen
pikkulepinkäiskoiras taisi tuntea miut kun alkoi varoitella jo sadan
metrin päästä. Vihdintien kivitaskun pesän poikaset piileskelivät
yhä kolossaan.
Hellettä tuli illaksi jolloin tein
taas kierroksen Petikon metsän laidassa. Kuntopolun parkkipaikan
pensastaskuparilla oli poikaset pesässä, kahden pensaskerttuparin
pesiä etsin mutta vaikeita olivat. Metsänreunassa talitiaisen
pöntöstä olivat munat hävinneet ja pesä haisi hiiren virtsalle.
Mustarastaan pesästä oli munat myös viety. Jonkun sylvian
yksimunaisen pesän löysin kuusentaimesta, jäi myöhemmin
tarkistettavaksi sekä laji että se oliko kyseessä muninnnan alku
vai hylkäys. Yhden pensaskertun pesän löysin tuosta sata metriä
edempänä, horsmien ja nokkosten seasta. Siitä neljä poikasta sai
renkaat. Läheisessä puronotkossa varoitteli metsäviklo. Viikonloppu
ja juhannus lähestyi ja aikomus oli lähteä Mäntsälään sitä
viettämään.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.