Lintuja vihoistani LXX

Kesäpäivän seisaus 21.6. tuli mutta vuonna 1988 juhannukseen oli vielä aikaa. Aamu oli lämpimämpi kuin pitkään aikaan, 18 astetta, tuuli idässä ja ohutta yläpilveä, vähän korkealla olevaa kumpupilveä. Lähdin aamuseitsemän jälkeen taas edellispäivän jäljille. Kehäkolmosen risteyksessä tarkkailin pensastaskuja ja maastopoikaset niillä oli, yhden sain kyttäämällä kiinni ja sille renkaan. Lähiniityllä varoitteli kaksi paria keltavästäräkkejä. Niidenkin seuraaminen kannatti, yhden maastopoikasen sain niiltäkin kiinni ja renkaisiin. Tienvarren ojassa heinäsorsalla oli kymmenen poikasta, niittykirvinen hätäili Vehkalammin niityllä, harakkapari kähmi rantapajukossa.

Ringin pellolla seurasin eilistä pensastaskuparia, koiras oli vahdissa. Peltosirkkupari varoitteli edelleen, samoin pellonojan rantasipi. Samassa ojassa piileskeli taas heinäsorsapoikue. Hirvi ruokaili pellolla ja siirtyi tullessani hiljalleen metsään. Fillaroin Pyymosan suuntaan. Tienvarressa oli taas pensastaskupari ja sen pesä löytyikin pian ruderaatista. Neljä poikasta sai renkaansa. Töyhtöhyyppiä varoitteli kaksi, punavarpunen tyytyi viheltelemään. Vähän matkan päässä oli taas pensastaskupari, sillä jo hyvin lentävät poikaset joista pari huomasin. Lähellä tien päätä huomasin taas uuden pensastaskuparin joka tuntui olevan vaikea seurattava. Jätin ne rauhaan ja kyttäsin vähän aikaa läheisen pusikon pensaskerttuja. Niiden maastopoikasista sain kiinni taas yhden. Taivaalla kaarteli hiirihaukka, yli muutti liro etelään. Seurailin taas tuota viimeisintä pensastaskuparia ja nyt sen pesä löytyikin toisesta suunnasta haarukoiden, sisällä pesässä oli kuusi poikaa, parhaassa rengastusiässä joten merkitsin nekin. Pensastaskuja oli tuolla kaksi paria, toisellakin maastopoikue. Paras havainto oli kuitenkin Pyymosan lehdon takana pikkulepinkäisen naapurina varoitellut kirjokerttu. Vielä kävin Petikonmäen metsässä kävelyllä ja sain kiinni yhden peipon maastopoikasen, rengas meni sillekin ja saman tien se sadan letku käytettyä. Päivällä oli sadekuuroja joten lähdin välillä kotiinkin käymään.

Iltakierroksen tein kotikulmilla, lähellä Sanomalaa kivitaskulla oli jo lentävät poikaset. Edempänä pensaskertulla oli reviiri, metsäkirvinen varoitteli ja kultarinta lauleskeli hermostuneena. Pesänkin löysin, rautiaiselta, siinä kolme munaa ja koiraskin lauloi. Sen lähellä lauloi taas kultarinta, ehkä sen läheisyys oli hermostuttanut tuota edellistä koirasta. Mustarastaiden, laulurastaiden, räkättien, viherpeipon, kiurun ja vihervarpusen poikueet olivat karanneet jo lentokykyisiksi.

Seuraava aamu oli nihkeän pintasumuinen, taivas oli kuitenkin pilvetön. Aamupäivän käytin kertämällä Pitkäjärven ja Pikkujärven rantoja. Pitkäjärven koillisnurkassa satakielellä oli lentopoikue ja ilmeisesti pariton koiras lauleli tienoolla koko aamun. Ainakin kaksi keltavästäräkkiparia hätäili niityllä, pari töyhtöhyyppää samoin. Pajusirkulla oli jo isot poikaset lennossa, ruokokerttusella ehkä pesässä jota en löytänyt. Pikkujärven laidasta löytyi kaksi satakieliparia varoittelemassa, poikasia en löytänyt. Luhtakerttunen lauloi lammen itälaidan niityllä. Pikkulepinkäisten kyttääminen kannatti, löysin viiden poikasen pesyeen vadelmapusikon uumenista ja sain niille renkaatkin jalkaan. Parin päivän kuluttua ne olisivat jo maastossa. Iltakierroksella kävin tarkastamassa Ringin pellon laitoja. Puronvarren rastaanpesässä oli kolme lämmintä munaa. Lennokkikentän laidalla oli kaksi satakielten lentopoikuetta.Korppi lensi yli, samoin käpytikka. Tuttu pensastaskupari vahti omiaan. Friimetsän laidassa ollut peipon pesä oli tuhoutunut, samoin Petikonmäen peipon pesä mutta kaksi rengastamaani rautiaisenpesää olivat edelleen säilyneet vaikka toisen vieressä seisoi kaivinkone! Ilta oli lämmin, jopa helteinen, ilma kostea ja ukkosta enteilevä.

Seuraavana aamuna (23.6.1988) oli aamu-utua ja maassa vahva kaste. Lämmintä oli ja taivas taas lähes pilvetön. Käväisin Kakolanmäen maastossa. Miut otti vastaan hysteerinen punakylkirastaspari jolla oli maastopoikue. Kaksi sirittäjäparia löytyi mäen itälaidalta, enemmän pajulintuja ja niitä seuraten löytyi pesiäkin. Ensimmäisessä pesässä oli seitsemän poikasta, samoin toisessakin, kaikille sopi rengas jalkaan. Rautiaisen pesä oli tuhoutunut munavaiheessa, laulurastaan kolme munaa olivat ehjiä ja emokin hautomassa. Mäen etelälaidassakin oli kaksi sirittäjäreviiriä. Eilinen pikkulepinkäiskoiras taisi tuntea miut kun alkoi varoitella jo sadan metrin päästä. Vihdintien kivitaskun pesän poikaset piileskelivät yhä kolossaan.

Hellettä tuli illaksi jolloin tein taas kierroksen Petikon metsän laidassa. Kuntopolun parkkipaikan pensastaskuparilla oli poikaset pesässä, kahden pensaskerttuparin pesiä etsin mutta vaikeita olivat. Metsänreunassa talitiaisen pöntöstä olivat munat hävinneet ja pesä haisi hiiren virtsalle. Mustarastaan pesästä oli munat myös viety. Jonkun sylvian yksimunaisen pesän löysin kuusentaimesta, jäi myöhemmin tarkistettavaksi sekä laji että se oliko kyseessä muninnnan alku vai hylkäys. Yhden pensaskertun pesän löysin tuosta sata metriä edempänä, horsmien ja nokkosten seasta. Siitä neljä poikasta sai renkaat. Läheisessä puronotkossa varoitteli metsäviklo. Viikonloppu ja juhannus lähestyi ja aikomus oli lähteä Mäntsälään sitä viettämään.

***