Lintuja vihoistani LXIX

( tavi ja pojat )

Kahdeksantenatoista päivänä kesäkuuta 1988 käytin iltapäivän Martinlaakson lähitienoilla. Vehkalammilla heinäsorsalla oli kuusi poikasta. Pikkutyllit varoittelivat täyttömäen rinteessä, lammen laidassa pajusirkulla oli jo isot poikaset. Kaksi tavipoikuettakin emoineen löytyi. Pilvipeite tiivistyi ukkosta enteillen, kuovi muutti lounaaseen, töyhtöhyyppä ja pari taivaanvuohta olivat paikallista kantaa. Fillaroin Pyymosan lehtoon. Pesiä ei siellä nyt ollut tiedossa mutta yhdestä tutusta laulurastaan pesästä ja toisesta punakylkirastaan pesästä poikaset olivat lähteneet onnistuneesti maastoon renkaineen. Mustapääkerttu lauloi ja toinen piileskeli pellonlaidan pensaissa. Lehtokurppa nousi lehdosta, ja sen etelälaidassa lauloi pikkusieppokoiras, ensimmäiseni tuona kesänä.

Yhdeksästoista päivä oli odottamani sunnuntai, sille oli ohjelmaa. Aamu oli viileähkö, täyspilvinen, ukkossateen mahdollisuus oli edelleen. Hermaskärinkallion lähellä oli rautiaisen pesä tarkastettavana, sisällä hienosti viisi poikasta ja yksi vesimuna, poikaset saivat renkaansa. Petikonmäen metsässä oli taas peipon pesässä viisi poikasta joista neljälle laitoin renkaat, yksi oli juuri päivän liian nuori. Ohjeet varoittavat rengastamasta liian pieniä peiponpoikasia koska emot voivat katkaista poikasen jalan saadakseen renkaan ulos pesästä. Nuokin renkaat sotkin ensin saveen ennen kiinnitystä, eivät siis kiiltäneet. Kehäkolmen ja Vihdintien liittymässä oli seuraava pesä, kivitaskulla. Kuusi poikasta kaivelin sillan alta esiin ja renkaisiin.

( kivitasku varoittelee )

Kakolanmäen laidassa piti olla peipon pesä rengastuskunnossa, mutta orava oli juuri äsken tuhonnut sen, sisällä oli vielä yksi kuollut poikanen. Täysin ilman peipporengastusta tuollakaan en jäänyt, yksi jo iso maastopoikanen sattui käsiini ja sille laitoin renkaan. Palatessani mäen etelälaitaan kävi erinomainen säkä. Satakielellä oli ruokaa nokassa joten sitä seuraamalla löysin pesän jossa oli neljä poikasta, niille vain renkaat jalkaan kun sopivan kokoisia olivat. Yksi pesä oli vielä Friimetsän reunassa, mustarastaan uusintapesä kannon nokassa. Se oli kuitenkin rosvottu, ilmeisesti närhen toimesta.

Ruokailutauon jälkeen kävin vielä Vantaankoskella. Pari kalatiiraa etsi sinttejä joesta, kirjosieppopari varoitteli, samoin pikkusieppo. Rantasipilläkin oli rannassa poikaset. Täältäkin huomasin satakielen ja sillä yhden maastopoikasen joka kuitenkin pääsi piiloutumaan. Viherpeipolla oli lentopoikue, samoin harakalla ja variksella. Jokivarren pusikossa lauloi luhtakerttunen. Illan kävelyllä kotikulmilla keksin pajulinnun pesän ison kiven kyljestä ja metsäkirvispoikueen joka kuitenkin jo osasi lentää. Sama ominaisuus oli kahdella mustarastaan poikasella ja västäräkkipoikueella. Kivitaskun pesää yritin seurailla parin neliön kivikasasta, mutta tarkkaa koloa en selville saanut. Hemppopari lensi Sanomalan lähellä ja koiras kuului laulavankin, kai pesä jossakin ihan lähellä.

Kahdeskymmenes päivä, yhä pilvinen ja kolea. Aamun pyöräilin lähitienoilla pesiä etsien. Vehkalammilla ja mäen laidassa oli tuttuja lintua, Ringin pellolta kyttäsin esiin pensastaskun pesyeen ylivuotisen heinikon alle piiltetusta pesästä. Olivat sopivasti rengastusiässä. Taivaanvuohellakin oli kolme poikasta mutta ne osasivat jo lentää liian hyvin. Pellonlaitapuskassa oli punakylkirastaalla kolme munaa pesässä. Ojanvarressa varoitteli rantasipi. Pellon pohjoislaidassa varoitteli peltosirkkupari. Lähimetsässä tietämäni sepelkyyhkyn pesä oli kaikesta päätellen hylätty. Pikkulepinkäisellä oli pellon laitamilla kaksi reviiriä, niillä väliä parisataa metriä. Riistaruokintapaikan takana kuusitaimikossa piileskeli pyypoikue, metsäviklo varoitteli ja aiemmin löytämässäni lehtokertun pesässä oli viisi munaa joita naaras hautoi. Nyt löysin pitkin kevättä kiusanneen mystisen mustarastasparin pesänkin, lähes lepän juurakosta, tosin poikaset olivat jo lähteneet. Lehtojen kiertäminen paljasti viisi laulavaa mustapääkerttua.

Vihdoinkin illalla koleus alkoi olla ohi, 27 astetta lämmintä mutta heti perään ukkoskuuroja. Koirapuistokäynnillä illalla huomasin satakielen lentopoikueen jota emot ruokkivat.

***

( lehtokerttu varoittelee )