Lintuja vihoistani LXVIII

Vuonna 1988 kesäkuun puolivälissä pesien etsintä Vantaalla jatkui 15.6. iltapäivällä. Vaisu tuloskunto jatkui, kaksi punakylkirastaan pesää muutaman metrin välein Petikon metsän laidassa oli tyhjinä, ilmeisesti närhi vienyt munat. Närhi kierteli nytkin siinä ihan lähellä. Hiekkakuopan tien varressa ollut punavarpusen pesä oli myös hylätty. Kivitaskunaaras etsi ruokaa lennokkikentältä mutta pesän paikka jäi vielä keksimättä. Pellonlaidan kuusitaimikon rautiaisenpesä oli odotetusti tuhoutunut, ilmeisesti ketun tai supikoiran toimesta. Kaksi paria mustarastaita paikalla edelleen oli, rautiainenkin lauloi taas, samoin punakylki- ja laulurastas. Uusia pesintöjä oli siis edelleen luvassa.

Pohjoisvirtaus piti sään pilvisenä ja koleana, seuraavana päivänä sentään iltapäivällä päästiin parinkymmenen lämpöasteen tuntumaan vaikka aamupuolella oli pieniä sadekuurojakin. Iltapuolen fillaroin Hermaskärinkallion ja Petikon länsilaidan maastoja tarkistellen. Tämä kierros alkoi kuten eilinenkin, tuhotulla pesällä, joku oli rosvonnut tienvarsipöntöstä kirjosiepon pesän. Seuraavat kontrollikäynnit olivat kuitenkin parempia, rautiaisen pesässä oli parin päivän ikäiset poikaset, samoin läheisessä peipon pesässä. Kestäisivätpä sunnuntaihin, kirjasin toiveeni vihkoonkin. Jännitystä lisäsi kuitenkin se, että vihervarpusten sitkeän varoittelun johdattelemana huomasin kuusessa lymyilevän näädän Petikonmäen laidassa.

Friimetsän eteläosassa harmaasiepon pesä oli tyhjä, läheisestä mustarastaan pesästä männyssä munat viety mutta kantopesässä oli naaras ja viisi poikasta. Harmaasieppopari oli kuitenkin yhä paikalla. Punarintakin varoitteli, mahdollisesti maastopoikasiaan. Laulurastaan pesä oli tyhjennetty. Kotiin ajaessani huomasin kivitaskun pesän kun naaras vei ruokaa kivenkoloon. Kovin kättä koloon kurkottelin mutten osunut poikasiin, niiden ääni kyllä kuului.

Seitsemännentoista päivän koko illan käytin Martinlaakson ja Petikonmäen reunojen kiertelyyn. Sää oli lämpenemässä, jo 22 astetta, tuuli yhä koillisessa mutta pilvet kadonneet. Kotia lähin peipon pesä oli tyhjennetty. Raappavuoren niityn laidassa oli harakkapari ja ainakin kaksi rengaskinttuista poikaa, jotka lensivät jo kohtalaisesti. Pensaikkoniityllä oli ilmeisesti kaksi paria pensaskerttuja, pesien paikat jäivät vielä avoimiksi. Toinenkin peipon pesä oli täysin rikki revitty ja kymmenentenä päivänä löytämäni punakylkirastaan pesä oli ryöstetty sekin.

Kakolanmäen rautiaisenpesällä kävin seuraavaksi, ja petyin kun tapasin tyhjän pesän. Sepä oli kuitenkin se väärä hälytys

, oikea pesä olikin siinä lähellä ja siellä oli kolme poikasta ja pari vesimunaa. Poikaset saivat renkaat. Uuden peipon pesänkin löysin, siinä viisi poikasta jotka olisivat rengastettavissa sunnuntaina. Paikka oli erikoinen, puolitoista metriä rungosta lähes oksan kärkiosassa. Mäellä käki kukkui ja toisen näinkin. Västäräkki varoitteli Vihdintien ja kehäkolmosen risteyksessä ja lähistöllä keltasirkku ruokki isoja poikasiaan. Herne- ja mustapääkertulla oli reviiri vanhan talonpaikan luona, satakieli varoitteli lounaisnurkan lehdossa ja pikkulepinkäinen päivysti läheisen pumppuaseman vaiheilla. Potentiaalia siis oli. Retken lopuksi kävin vielä eilen löytämälläni kivitaskun pesällä. Nyt sain käden kulkemaan oikeaan suuntaan ja poimin esiin kolme jo aika isoa poikasta sekä yhden jo aiemmin kuolleen ja kuivuneen. Pojilla oli siellä sisällä parikin onkaloa joihin ne yrittivät piiloutua. Renkaat niille kuitenkin ensin laitoin.

***