Vuonna 1988 kesäkuun puolivälissä
pesien etsintä Vantaalla jatkui 15.6. iltapäivällä. Vaisu
tuloskunto jatkui, kaksi punakylkirastaan pesää muutaman metrin
välein Petikon metsän laidassa oli tyhjinä, ilmeisesti närhi
vienyt munat. Närhi kierteli nytkin siinä ihan lähellä.
Hiekkakuopan tien varressa ollut punavarpusen pesä oli myös
hylätty. Kivitaskunaaras etsi ruokaa lennokkikentältä mutta pesän
paikka jäi vielä keksimättä. Pellonlaidan kuusitaimikon
rautiaisenpesä oli odotetusti tuhoutunut, ilmeisesti ketun tai
supikoiran toimesta. Kaksi paria mustarastaita paikalla edelleen oli,
rautiainenkin lauloi taas, samoin punakylki- ja laulurastas. Uusia
pesintöjä oli siis edelleen luvassa.
Pohjoisvirtaus piti sään pilvisenä
ja koleana, seuraavana päivänä sentään iltapäivällä päästiin
parinkymmenen lämpöasteen tuntumaan vaikka aamupuolella oli pieniä
sadekuurojakin. Iltapuolen fillaroin Hermaskärinkallion ja Petikon
länsilaidan maastoja tarkistellen. Tämä kierros alkoi kuten
eilinenkin, tuhotulla pesällä, joku oli rosvonnut tienvarsipöntöstä
kirjosiepon pesän. Seuraavat kontrollikäynnit olivat kuitenkin
parempia, rautiaisen pesässä oli parin päivän ikäiset poikaset,
samoin läheisessä peipon pesässä. Kestäisivätpä sunnuntaihin,
kirjasin toiveeni vihkoonkin. Jännitystä lisäsi kuitenkin se, että
vihervarpusten sitkeän varoittelun johdattelemana huomasin kuusessa
lymyilevän näädän Petikonmäen laidassa.
Friimetsän eteläosassa harmaasiepon
pesä oli tyhjä, läheisestä mustarastaan pesästä männyssä
munat viety mutta kantopesässä oli naaras ja viisi poikasta.
Harmaasieppopari oli kuitenkin yhä paikalla. Punarintakin
varoitteli, mahdollisesti maastopoikasiaan. Laulurastaan pesä oli
tyhjennetty. Kotiin ajaessani huomasin kivitaskun pesän kun naaras
vei ruokaa kivenkoloon. Kovin kättä koloon kurkottelin mutten
osunut poikasiin, niiden ääni kyllä kuului.
Seitsemännentoista päivän koko illan
käytin Martinlaakson ja Petikonmäen reunojen kiertelyyn. Sää oli
lämpenemässä, jo 22 astetta, tuuli yhä koillisessa mutta pilvet
kadonneet. Kotia lähin peipon pesä oli tyhjennetty. Raappavuoren
niityn laidassa oli harakkapari ja ainakin kaksi rengaskinttuista
poikaa, jotka lensivät jo kohtalaisesti. Pensaikkoniityllä oli
ilmeisesti kaksi paria pensaskerttuja, pesien paikat jäivät vielä
avoimiksi. Toinenkin peipon pesä oli täysin rikki revitty ja
kymmenentenä päivänä löytämäni punakylkirastaan pesä oli
ryöstetty sekin.
Kakolanmäen rautiaisenpesällä kävin
seuraavaksi, ja petyin kun tapasin tyhjän pesän. Sepä oli
kuitenkin se väärä hälytys
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.