Vuonna 1989 oli siirrytty kesäaikaan
26.3. mutta kesästä ei ollut vielä tietoakaan. Aamulla herätessä
oli kaksi astetta lämmintä, tuuli pohjoisen puolelta heikkoa,
taivas pilvessä ja räntää tiputteli toveittain.
Lähdin kuitenkin jo yhdeksältä
käymään Espoon Suomenojalla, toiveissa tietysti että täälläkin
päin olisi rannoilla kevät yhtä pitkällä kuin oli ollut Salossa.
Heinäsorsia paikalla olikin, ja nokikanoja. Naurulokkeja oli runsaat
70 ja yli meni parikymmentä harmaalokkia sekä yksi merilokki. Meren
puolella näkyi neljätoista isokoskeloa ja telkkä.
Täytemaa-alueella pyöri neljä mustavarista kiurujen, parin hyypän,
niittykirvisen, kottaraisten ja ison varis- ja naakkaparven mukana.
Ruoikossa piiskutteli pajusirkkuja. Runsaat parikymmentä lajia
löysin mutten mitään ajankohtaan nähden poikkeuksellista.
Petikon metsän kuntolenkin kiersin ja
samalla vähän metsänkin puolella. Alkuosuudella oli kolme kiurua
ja töyhtöhyyppä, metsässä talvelta tuttua tiaisten ja
hippiäisten touhua, pari mustarastasta mukana ja yli lensi variksia.
Punatulkku hyräili kuusikossa ja mäyräkoirani Miska löysi hirven
tuoreeltaan pudottaman sarven. Takaisin pellolle palatessa kiuruja
oli taas äänessä kymmenkunta uutta.
Iltasella tein vielä parin tunnin
kävelyn Myyrmäen ja Malminkartanon suunnalla. Mätäojan sulissa
oli kaksi heinäsorsaparia, reunapuskissa kaksi mustarastasta ja
pälvellä kottarainen. Kevät tuntui olevan vielä perässä jopa
Salon vastaavaa. Tihku ja sumuinen sää jatkuivat koko illan, lämpö
oli noussut neljään asteeseen.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.