Omilla lintulaudoilla ruokaili pääasiassa tali- ja sinitiaisia, usein myös mustarastaita, viherpeippoja, peippoja ja punatulkkuja,
naapurin isommilla automaateilla ja niiden alla kävi erityisesti keltasirkkuja, pikkuvarpusia, tiklejä ja tietysti kaikkia samoja lajeja kuin miunkin lintulaudoilla.
Petolintujakin paikoilla kävi, kanahaukka istuksi muutamasti ihan automaattien tuntumassa ja kerran varpushaukka oli napannut pikkuvarpusen automaatin alta ja söi saaliinsa siinä paikalla. Närhiä ja harakoita vieraili paikoilla säännöllisesti, samoin jäljistä päätellen oravia, rusakoita, kettu ja joku lähistön kollikissakin.
Helsingissä Viikin ympäristössä lintulaudoilla oli paljon enemmän vilinää, ja lähes joka paikalla talvehti muun muassa punarinta. Tikkoja oli kotikulmillakin, enemmän kuitenkin ympäristön puissa, Viikissä niitä näki myös ruokinnoilla, samoin talven ainoat nakkelit.
Erikoisin talviruokintapaikka oli taas Vanhankaupunginlahden laidassa missä luhtakana vietti talvea jo kolmatta kertaa peräkkäin. Komin Pekka hoiteli sille evästä pitkin talvea ja kuvista näkee että ruokinta myös piti linnun kunnossa, lopputalven otoksissa lintu on puolet lihavampi kuin alkutalvella.
( tammikuussa kana solakkana )
( lohipalasta saa energiaa )
( maaliskuussa tanakkana kanana )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.