Viisi vuosikymmentä sitten CVIII

( tuulihaukalla on nälkä )

Maaliskuun yhdeksäntenätoista vuonna 1969 olin taas aamusta linturetkellä heti lehtilenkin jälkeen ja uudestaan iltapäivällä koulun päätyttyä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuulta ei ollut ja auringonpaisteessa oli mukavan lämmintä. Halikonlahti oli sen ajan tapaan suuntani molemmilla kerroilla. Vuorihempoista kaksi oli Vuohensaarentien alkupään ruokinnalla, seitsemän kottaraista viereisellä kaatopaikalla. Peippo löytyi, samoin kolme urpiaista. Kolme korppia oli kaatopaikalla ahdistelemassa variksia. Kuuden peltopyyn parvi pysytteli edelleen ruokintapaikan tuntumassa ja Halikonjokisuun polttokaatopaikan vieressä vietti talvea kolmen tunturikiurun porukka. Vedenpuhdistusaltaiden laitamille oli saapunut kevään ensimmäinen tuulihaukkani, se etsi myyriä rantaniityltä pariinkin otteeseen. Kaikkiaan päivän lajimäärä nousi yhdeksääntoista.

Seuraavan retkeni tein 22. maaliskuuta, Halikonlahdelle puolipäivän jälkeen. Tuulihaukka oli edelleen, nyt Vuohensaarentien varrella, tunturikiurut olivat tutussa paikassa. Ruokintapaikalla oli taas kolme vuorihemppoa, missä lienee yksi niistä ollut edellisen retkeni aikaan. Kottaraisia oli viisi tai kuusi, urpiaisia yksi mutta sen lisäksi taas hemppo. Peipoista oli jäljellä yksi tai kaksi. Karhumäen Juhani oli ollut aamupuolella retkellä samoissa maisemissa ja nähnyt noiden lisäksi mustavariksen.

Seuraavana päivänä käytin retkeen koko aamupäivän. Halikonlahdella käynnin jälkeen kävin vielä kaupungin puutarhalla ja Kokkilan lossisulan katsomassa. Aamu oli lievästi sumuinen, sen hälvettyä taivasta peitti vielä ohut yläpilvi. Lämpötila oli asteen verran pakkasella. Tuulta ei ollut.

Kanahaukka etsi saalista kaatopaikan linnuista, tuulihaukka edelleen Vuohensaarentien varren myyristä. Urpiaisia oli viisi tienvarren ruokintapaikalla, Liikon Jorma näki lisäksi niiden seurana tundraurpiaisen. Peippoja oli paikalla kaksi, järrejä kolme. Kaatopaikan laidan ruderaattiin olivat siirtyneet hemppo ja vuorihemppojen kolmikko.

Kokkilan lossisulalla käynti tuotti yhden isokoskelonaaraan, kai saman joka siellä oli ollut jo viikko sitten käydessäni. Yksi samanlajinen oli Karhumäen veljesten mukaan myös Muurlanjoessa. Kevät antoi vielä odotella varsinaista puhkeamistaan.

***