Lintuja vihoistani CLXIV

( heinäsorsat tulevat ja alkavat heti soidinpuuhat )

Vuonna 1989 maaliskuun seitsemästoista oli sumuinen päivä. Lämpöä oli asteen verran plussalla. Kun aamulla aikaa oli, lähdin Martinlaaksosta länteen päin ajatuksena kai laskea vakiokakkoslenkkini. Näkyvyyttä oli kuitenkin vain parisataa metriä, ja lintuja sen mukaisesti löytyi vähän. Raappavuoren jälkeen oli listalla vasta vajaat kolmekymmentä lintua seitsemästä peruslajista joten jatkoin matkaa länteen päin Variston läpi. Talvisen peruslajiston joukkoon oli tullut jo muutama muuttaja, mustavaris, laulava mustarastas, heinäsorsapari.

Vihdintien tullessa vastaan lähdin kehäkolmosen toiselle puolelle Petikonmäkeen. Sen reunassa oli pari hippiäistä, Hermaskärinkallion laidassa ja Petikon etumetsässä pari kuusitiaista tavallisempien tali- ja sinitiaisten lisänä. Ringin pellon laidassa oli kolme keltasirkkua, Vehkalammilla taas heinäsorsapari, loppuosuudella kotiin taas jo ennen nähtyä talvelta tuttua linnustoa. Lämpö oli noussut neljään asteeseen, tuuli etelästä hiljalleen viriämässä, näkyvyys kuitenkin yhä parinsadan metrin luokkaa.

Seuraavana aamupäivänä laskin vakioykköseni. Sumu oli hälvennyt, taivas pääosin pilvetön, tuuli lounaasta kohtalaista. Kauniissa säässä linnutkin näkyivät eilistä paremmin, alkuosuudella ei kuitenkaan ollut talven vakiolajeja kummempaa. Vastapäivään kiertäessä varpuset pitivät alkuosuudella kärkipaikkaa. Ylästöntien pelto-osuudella lensi yli neljä kiurua. Joessa oli heinäsorsa. Voutilassa huomasin pari kiurua lisää, päivälle uutena fasaanin ja punatulkun. Kuninkaantie kulki Vantaanjokivartta, kiuru meni taas yli ja joen sulassa oli neljä heinäsorsaa lisää.

Vantaankosken jälkeen löytyivät päivän ensimmäiset pulut, Martinkyläntien laidan kuusikosta hippiäinen. Loppuosuudella varpunen varmisti päivän runsaimman lajin aseman, talitiainen kakkossijansa, muut jäivät kauas niiden taakse. Kaikkiaan reitillä oli neljätoista lajia, lintuja 281. Tulos oli talven mukainen eli aika vaisu jos pari muuttajaa tuota pois laskee.

Yhdeksäntenätoista päivänä heti aamuherätyksen jälkeen huomasin kottaraisen lennossa koti-ikkunan ohi. Vähän sen jälkeen muutti ohi yhdeksän mustavarista. Kanahaukka näyttäytyi pariinkin kertaan ennen kuin lähdin ulos, autolenkille.

Yö oli ollut pikkupakkasen puolella mutta aamulla lämpö nousi pari astetta plussan puolelle. Taivas oli pilvinen ja tuuli lounaasta viriämässä. Lähdin puoli yhdeksän aikaan länteen, Kiikalan suuntaan. Heti alussa lensi yli kiuru joten muuttajia liikkui.

Kiikalassa muuttajista ei juuri havaintoja tullut, Hyyppärän maastossa asusteli pyypari ja töyhtötiainenkin oli aktiivinen. Käynti Kultalähteellä oli lähes linnuton. Hyyppärän ympäristössä oli kaadettu paljon metsää, parkkipaikalle oli kasattu pitkät puupinot. Lumisade oli alkanut yhdeksän maissa ja tuntui hiljalleen yltyvän. Kävin seuraavaksi Omenajärvellä, toteamassa että se oli edelleen jäässä eikä lintuja ei ole.

Aneriojärvellä eteläpään laskuojan suulla oli sulaa ja siinä 25 heinäsorsaa. Muuten järvi oli edelleen jäässä, Ahtialassa oli mustarastaskoiras, muuten maisema oli linnuton tienvarsien harmaatakkeja lukuunottamatta. Takaisin Vantaalle palatessa löytyi neljä laulujoutsenta Pitkäjärven pohjukasta jäältä lepäämästä. Sade oli muuttunut ennen puoltapäivää vesisateeksi ja sitä tuli nyt Vantaallakin. Kiersin vielä Petikon kuntolenkin, lintuja vesisateessa ei enää näkynyt muutamaa talitiaista ja hippiäistä lukuunottamatta.

***