Neljä vuosikymmentä sitten CLXV

( käpytikka lähtee siinä evästä etsimään )

Vuoden 1979 maaliskuun 25. päivänä oli palvelusvuoro Rauhan sairaalassa illalla joten aamulla oli vähän aikaa. Asteen verran oli lämmintä, tuuli lounaasta kohtalaista ja taivas puoliksi yläpilvien peitossa, suunta oli selkenemään päin. Ajattelinkin lähteä katsomaan olisiko muuttolintuja liikkeellä.

Hyväksi paikaksi arvailin Tiuruniemen kärkeä, siinähän olin jo muutamasti käynytkin Saimaan selälle katsomassa. Tunnin verran siinä tarkkailin, puoli kymmenestä eteenpäin. Urpiaisia muutteli eniten, pikkuryhmissä yhteensä 154 lintua. Muista muuttajista neljän pulmusen parvi oli selvästi kauempaa tulleita, samoin kuusi harmalokkia kahdessa ryhmässä. Variksiakin muutti neljä koilliseen. Yhden punatulkun tulkitsin myös muuttajaksi.

Paikallisia lintuja oli myös, talvelta jo tuttuja. Variksia ja varpusia viisikymmentä, keltasirkkuja ja talitiaisia kolmekymmentä, puluja parikymmentä ja muuta sitten vähemmän. Käpytikkoja oli peräti neljä, samoin käpylintuja, viimemainitut kahtena parina, tikatkin alkoivat olla reviiritietoisia. Kymmenkunta punatulkkuakin oli, mutta urpiaisia ei paikallisina yhtään. Lyhyen retken lajimäärä jäi neljääntoista.

Seuraavana päivänä tein sitten aamuvuoron jälkeen vakiintuneen käyntini Imatralle Vuoksen varteen. Kosken ja aseman välin katsoin, heinäsorsien, telkkien ja isokoskeloiden määrissä ei ollut muutosta ja tukkasotkakin oli vanha tuttu. Varpushaukkanaaras lenteli ohitseni Mansikkalassa, ehkä muuttanut jopa. Harmaalokkien määrä virrassa oli nyt kaksitoista. Ainoat urpiaiset lensivät ylitseni Korvenkannassa. Rauhan sairaalan pihassa oli lenkille lähtiessäni 20 tilhen parvi ja kuusi kottaraista lensi sairaalan yli koilliseen. Käynti veden äärellä nosti lajimäärän kahdeksaantoista.

***