Pitäähän sitä vielä palata tuohon neljän vuosikymmenen takaiseen Jurmon retkeemme ihan senkin takia että se oli hyvin kuvausvoittoinen retki ja siitä on säilynyt koko joukko ruutuja, sekä dioina että mustavalko-otoksina. Laitan tähän ihan muutaman vain, joista näkee ettei retkemme ihan suurin prioriteetti ollut pinnakisa.
Asemamökki männiköstä kuvattuna,
aurinko ehti juuri laskea, säteet valaisevat pilveä.
Pilviä riitti päivisinkin, tuo satoi varmasti.
Lepikon saniaiset olivat rehevimmillään
ja reunan lampareissa oli sillä kertaa vettä.
Seppo kuvaa
hepokattia
minkä jälkeen lähdettiin kehittelemään myöhemmin suureksi trendiksi ennustettua sirkkojen syöntiä.
Meduusaakin kuvattiin, niitä riitti tuohon aikaan,
lampaat kulkivat vapaana nummella,
vaaksiainen piti sadetta lepikossa lehden alla.
Otakilokki oli runsas, sitä eivät lampaat syöneet,
syyn näkee kuvasta.
Kanervat kukkivat parhaimmillaan,
joukossa joku valkeakin.
Ruohokanukat olivat jo kasvattaneet marjat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.