( varpushaukkanaaras muutolla )
Elokuussa 1988 jatkoin lähiretkeilyä
Petikon metsissä, kävelymatkan päässä kotoa Martinlaaksossa.
26.8. sää oli edelleen koleaa, koillistuuli puhalsi, pilvet
peittivät taivaan ja vettäkin sateli ajoittain. Kaakkois-Suomessa
oli matalan keskus ja Vantaa oli kylmän rintaman puolella.
Ringin peltoaukeaa ylitti aamulla
varpushaukka matkalla lounaaseen, pari peltosirkkua, toistakymmentä
keltavästäräkkiä, viitisentoista metsäkirvistä, 25 haarapääskyä
ja närhi näkyivät myös pellon yllä. Metsän puolella oli närhiä
lisää ainakin kuusi. Hippiäiset, pajulinnut, vihervarpuset ja
rastaat löytyivät metsästä kuin myös pyypoikue emoineen.
Pyymosan vaiheilta palasin takaisin tietä kävellen. Västäräkkejä
ja keltavästäräkkejä oli sen varressa runsaasti, samoin variksia
ja peippoja. Rautiainen, harmaasieppo ja pikkulepinkäinen jäivät
yhden havainnon varaan.
Seuraavana päivänä 27.8. kävelin
Petikon metsäkierrokseni nyt viiden kilometrin kuntokierrosta
pitkin. Palokärki aloitti reitin Ringin pellon laidassa. Pääskyjä
oli eilistä enemmän vaikka sää oli oikeastaan ihan samanlainen
kuin ennenkin. Närhi löytyi nytkin, samoin pikkulepinkäinen.
Pellon yli lensi taas vihervarpusia, keltavästäräkkejä ja pari
metsäkirvistä. Metsän puolella löytyi samaa kuin eilenkin, mutta
rautiaisia viiden yksilön ehkä poikueparvi. Harmaasieppoja oli
neljä, pääskyjä metsänkin yllä kymmeniä, haarapääskyjen
joukossa nyt parikymmentä räystäspääskyäkin. Hippiäiset,
kuusitiaiset, hömötiaiset tai käpytikka eivät yllättäneet,
olivat ihan odotettuja. Takaisin tullessa pellon laidassa oli
pensaskerttu, kaksi pensastaskua ja kaksi uutta pikkulepinkäistä.
Kävelyn runsain laji oli haarapääsky noin 140 yksilöllä,
seuraavaksi runsain eli vihervarpunen jäi 52 yksilöön.
Seuraavana päivänä kävimme koko
päivän kyläreissulla Salossa, tosin siinä samalla pienen
kierroksen Halikonlahdellakin. Kolmosaltaan reunassa näkyi nuori
liejukana, altailla muuten noin 150 nokikanaa. Viurilanlahden
puolella oli 19 kanadanhanhea ja kyhmyjoutsenpoikue emoineen. Kaksi
tuulihaukkaa ja ruskosuohaukkaa kierteli eri puolilla lahtea.
Anas-sorsia huomasimme vain parisataa, joku muu oli merkinnyt niitä
vihkoon noin tuhat, muun muassa harmaasorsapoikueen. Kahlaajia oli
enää vähän, kolme tylliä, kaksi rantasipiä, neljä
töyhtöhyyppää ja 30 suokukkoa. Ensimmäistä kertaa pitkään
aikaan päivä tuntui lämpimältä.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.