Lintuja vihoistani LXXXIX

( varpushaukkoja näkyy näihin aikoihin, ja piiloon jäävistä pedoistakin suuri osa on niitä )

Kymmentä vuotta myöhemmin elokuun lopulla 1988 oli myös sateista. Joka päivän kohdalle 21.-24.8. olen kirjannut että yhä sataa. Retket jäivät koiran kanssa kävelyihin Vantaan Martinlaakson ja Myyrmäen välimaastossa.

Petikon metsään tein kierroksen 24.8. vaikka lyhyeksi sekin sateessa jäi. Yksinäinen tervapääsky etsi matalalla ruokaa, haarapääskyjä oli samassa työssä vielä kymmenkunta. Nuori kivitasku oli tiellä ja nuori pikkulepinkäinen tienvarsipellolla. Metsäkirvisiä oli ylilentävinä ja lepäilijöinä parikymmentä ja paikallisia niittykirvisiäkin kymmenkunta.

Seuraavana päivänä ei sitten enää satanut. Ilma oli tosin koleaa, neljätoista astetta. Tuuli pysyi heikkona ja aurinkokin yritti pilkistellä pilvien välistä. Kotikulmilta lähdin taas Petikon metsän suuntaan kävelylle. Lintuja näkyi edellispäiväistä enemmän, haarapääskyjä viitisentoista, pari pikkulepinkäistä, keltavästäräkkejä ilmassa, punarinnat tiksuttivat pensaikossa ja metsäkirviset kutsuivat taivaalla toisiaan.

Petikon kuntokierroksen tein noin tunnissa ja kirjasin sen linnut erikseen vihkoon. Kurkiparven ääntä kuulin metsässä mutta parvi jäi latvojen taa piiloon. Joku petolintukin säikytti varikset mutta näkemättä sekin jäi. Pajulintuja oli reitin varressa viisitoista, metsäkirvisiä parikymmentä. Vihervarpusia laskin kolmetoista ja saman määrän myös haarapääskyjä. Kuusitiaisia oli kolme, närhiä kaksi. Pellon yllä pyöri parikymmentä tervapääskyä, lenkkipolulla kymmenen västäräkkiä ja puronvarressa pellolla kaksi pikkulepinkäistä.

***

( lepinkäisjunnujen on aika lähteä etelään )