Neljä vuosikymmentä sitten CXVI

( deluja kiertelee näihin aikoihin myös hirujen yläpuolella, siitä, jäävätkö nekin ruoikoihin yöpymään taitaa olla hyvin vähän tietoja. Osa yöpyy lajin pesissä, osa puissa ja Venäjällä päin myös ruoikoissa. Talvialueilta niitä löytää ruoikoista ja puista yöpymästä. Kotimaiset rengastukset ovat käytännöllisesti katsoen pesiltä, ei niitä ole verkkoon jäänyt ainakaan ruoikkorengastuksissa. Asiaan kiinnitti huomiotani Gustafssonin Esko joka taitaa ainoana lukea näitä juttuja, ja ainakin on ainoa joka uskaltaa näitä kommentoida potentiaalisia virheitä nähdessään. )

Seuraavana päivänä (24.8.1978) aika kului Salossa varusteita ja eväitä keräten, oli tarkoitus lähteä seuraavana päivänä Turun kautta Jurmoon Sepen kanssa ja ottaa selville mikä tilanne hänellä oli keskinäisessä vuodarikisassamme, jossa oli siis tarkoitus kilpailla 200 pinnan katkaisemisesta. Yhtä miulta puuttui ja se tietysti kannusti käymään taas Halikonlahdella, takavuosilta olin oppinut odottamaan että se voisi yllättää.

Iltamuuttoa olin tottunut noina edeltävinä vuosina tähän aikaan seuraamaan ja siihen nytkin keskityin. Enemmän tai vähemmän paikallisina oli edelleen kolme harmaahaikaraa, varpushaukkanaaras ja ampuhaukkakoiras ja kaksi nuorta ruskosuohaukkaa. Kalasääski lensi lahden yli etelään pysähtyen välillä etsimään matkaevästä kello 19:40, auringon jo laskiessa. Vesilintuja katselin nyt vähän kauempaakin ja puolisukeltajia oli noin tuhat, niistä runsain heinäsorsa ja hyvä kakkonen tavi. Punasotkia oli kuutisenkymmentä, tukkasotkia viisikymmentä ja telkkiä neljäkymmentä lähinnä altailla. Kolme pikkulepinkäistä, kaksi pensastaskua ja pari rauhatonta talitiaista touhusi vanhan polttokaatopaikan kärjen lähistöllä. Halikonjoen toiselta puolelta kuului pajulintujen kutsuja.

Kahlaajat olivat eilisestä hieman vaihtuneet tai osin hävinneet. Kahdenkymmenenviiden tyllin joukossa oli yksi nuori pikkutylli, taivaanvuohiakin oli 25, samoin lapinsirrejä. Suosirreistä oli jäljellä vain yksi vanha lintu, kuovisirreistä kymmenen, kuin myös pikkusirrejä. Liroja oli kolmekymmentä, mustavikloja kaksitoista, valkovikloja viisi, viisi oli rantasipejäkin. Neljästä metsäviklosta kaksi muutti yli ja kolmosaltaan lietteelle oli ilmestynyt nuori punajalkaviklo. Suokukko oli runsastunut, nyt niitä oli 210, ne kerääntyivät iltamuuton yhteydessä altaille.

( kahlaajamuuton valtalaji )

Iltamuuttajista eniten oli kottaraisia, viisituhatta tuli ruoikkoon yöpymään. Pääskyjä kerääntyi kaikkiaan noin 2500, niistä haarapääskyjä määritin 600, räystäspääskyjä 150 ja törmäpääskyjä 18, keltavästäräkkejä 1400. Tervapääskyjäkin muutti ylitseni 800. Metsäkirvisiä huomasin vain pari. Lokkeja oli vähän liikkeellä illalla, naurulokkeja 40, kalalokkeja 80 ja harmaalokkeja 50. Alkuillasta tuuli hieman lounaasta mutta se lakkasi pian. Kuten nytkin, sää enteili sadetta...


Sitä sadetta riittikin sitten koko seuraavaksi päiväksi kun menimme Turusta Jurmoon, yhteysalukselta ei tullut lintuja juuri katseltua. Olen tuon retken vaiheita tällä paikalla kertoillut jo elokuun lopulla 2016 joten en lähde niitä uudelleen toistamaan. Kisa oli tiukka ja ratkesi tuolla retkellä. 

***

( kottaraisia rantaniityllä )