( deluja kiertelee näihin aikoihin myös hirujen yläpuolella, siitä, jäävätkö nekin ruoikoihin yöpymään taitaa olla hyvin vähän tietoja. Osa yöpyy lajin pesissä, osa puissa ja Venäjällä päin myös ruoikoissa. Talvialueilta niitä löytää ruoikoista ja puista yöpymästä. Kotimaiset rengastukset ovat käytännöllisesti katsoen pesiltä, ei niitä ole verkkoon jäänyt ainakaan ruoikkorengastuksissa. Asiaan kiinnitti huomiotani Gustafssonin Esko joka taitaa ainoana lukea näitä juttuja, ja ainakin on ainoa joka uskaltaa näitä kommentoida potentiaalisia virheitä nähdessään. )
Seuraavana päivänä (24.8.1978) aika kului Salossa varusteita ja eväitä keräten, oli tarkoitus lähteä
seuraavana päivänä Turun kautta Jurmoon Sepen kanssa ja ottaa
selville mikä tilanne hänellä oli keskinäisessä
vuodarikisassamme, jossa oli siis tarkoitus kilpailla 200 pinnan
katkaisemisesta. Yhtä miulta puuttui ja se tietysti kannusti käymään
taas Halikonlahdella, takavuosilta olin oppinut odottamaan että se
voisi yllättää.
Iltamuuttoa olin tottunut noina
edeltävinä vuosina tähän aikaan seuraamaan ja siihen nytkin
keskityin. Enemmän tai vähemmän paikallisina oli edelleen kolme
harmaahaikaraa, varpushaukkanaaras ja ampuhaukkakoiras ja kaksi
nuorta ruskosuohaukkaa. Kalasääski lensi lahden yli etelään
pysähtyen välillä etsimään matkaevästä kello 19:40, auringon
jo laskiessa. Vesilintuja katselin nyt vähän kauempaakin ja
puolisukeltajia oli noin tuhat, niistä runsain heinäsorsa ja hyvä
kakkonen tavi. Punasotkia oli kuutisenkymmentä, tukkasotkia
viisikymmentä ja telkkiä neljäkymmentä lähinnä altailla. Kolme
pikkulepinkäistä, kaksi pensastaskua ja pari rauhatonta talitiaista
touhusi vanhan polttokaatopaikan kärjen lähistöllä. Halikonjoen
toiselta puolelta kuului pajulintujen kutsuja.
Kahlaajat olivat eilisestä hieman
vaihtuneet tai osin hävinneet. Kahdenkymmenenviiden tyllin joukossa
oli yksi nuori pikkutylli, taivaanvuohiakin oli 25, samoin
lapinsirrejä. Suosirreistä oli jäljellä vain yksi vanha lintu,
kuovisirreistä kymmenen, kuin myös pikkusirrejä. Liroja oli
kolmekymmentä, mustavikloja kaksitoista, valkovikloja viisi, viisi
oli rantasipejäkin. Neljästä metsäviklosta kaksi muutti yli ja
kolmosaltaan lietteelle oli ilmestynyt nuori punajalkaviklo. Suokukko
oli runsastunut, nyt niitä oli 210, ne kerääntyivät iltamuuton
yhteydessä altaille.
( kahlaajamuuton valtalaji )
Iltamuuttajista eniten oli kottaraisia,
viisituhatta tuli ruoikkoon yöpymään. Pääskyjä kerääntyi
kaikkiaan noin 2500, niistä haarapääskyjä määritin 600,
räystäspääskyjä 150 ja törmäpääskyjä 18, keltavästäräkkejä
1400. Tervapääskyjäkin muutti ylitseni 800. Metsäkirvisiä
huomasin vain pari. Lokkeja oli vähän liikkeellä illalla,
naurulokkeja 40, kalalokkeja 80 ja harmaalokkeja 50. Alkuillasta
tuuli hieman lounaasta mutta se lakkasi pian. Kuten nytkin, sää
enteili sadetta...
Sitä sadetta riittikin sitten koko seuraavaksi päiväksi kun menimme Turusta Jurmoon, yhteysalukselta ei tullut lintuja juuri katseltua. Olen tuon retken vaiheita tällä paikalla kertoillut jo elokuun lopulla 2016 joten en lähde niitä uudelleen toistamaan. Kisa oli tiukka ja ratkesi tuolla retkellä.
Sitä sadetta riittikin sitten koko seuraavaksi päiväksi kun menimme Turusta Jurmoon, yhteysalukselta ei tullut lintuja juuri katseltua. Olen tuon retken vaiheita tällä paikalla kertoillut jo elokuun lopulla 2016 joten en lähde niitä uudelleen toistamaan. Kisa oli tiukka ja ratkesi tuolla retkellä.
***
( kottaraisia rantaniityllä )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.