Lintuja vihoistani CVIII

( helppo merikihu, kotimainen, tumma ja vanha )

Lokakuun kuudes vuonna 1988 alkoi paremmin kuin mikään tämänkertaisen Hangon retkeni päivä tähän asti. Yli 25000 ilmeistä peippolintua muutti aamun aikana, niistä 85% peruspeippoja. Kuitenkin vain yksi joutui rengastajan verkkoon. Vihervarpusia muutti tavanomaiset 2200, viherpeippoja yli 800. Kottaraisiakin muutti yli kuusisataa.

Tiaisia vaelsi vähemmän kuin parina edellispäivänä, kuitenkin yhteensä toista tuhatta joten rengastuksetkin nousivat edelleen yli kolmensadan. Sepelkyyhkyjäkin muutti taas lähes seitsemäntuhatta.

Vesilinnuilla ei edelleenkään ollut kiire minnekään. Vähät kahlaajatkin pysyttelivät paikallisina, myös eilen tullut meriharakka. Ainoa kärjessä käynyt tikka oli palokärki, pöllöjä ei löytynyt yhtään. Petolintuja oli jonkin verran enemmän kuin aiemmin, lisäys tuli lähes kokonaan varpushaukoille joita muutti nyt yli 260. Teeriä oli kärjessä neljä, edellispäivänä niitä oli ollut viisi ja joka päivä ainakin yksi. Mikä lie vaellus nekin oli matkaan saattanut. Kalalokkeja huomattiin ensi kerran hieman enemmän muutolla, tosin vain runsaat kaksisataa.

Lajimäärä nousi seitsemäänkymmeneenkahteen.

Seuraavana päivänä toiveet olivat korkealla mutta ne ampui alas kova sade jota jatkui aamusta iltapäivään. Aamustaiji ei tuottanut paljoa. Mie tähystelin lähinnä ylilentäjiä bunkkerin ja kärjen tuntumassa, Muukkonen ja muut tähystelivät asemarannan venevajan suojista.

Pikkulintuja muutti vain kourallinen, tiaisia ei lainkaan. Vihervarpusia riiti tälläkin kelillä lähes tuhat, kottaraisia yli kuusisataa. Yöllä ennen sateen alkua oli huomattu sarvipöllö ja suopöllö, joka taisi tulla verkostakin vai olisiko ollut se joka näkyi myös muutolla. Palokärki oli vaihtunut pikkutikkaan.

Lokit innostuivat muuttamaan kurjassa kelissä, naurulokkeja meni pitkälti yli kolmesataa, kalalokkeja yli kuusi ja puolisataa. Pikkulokkejakin huomattiin kolme. Paras oli aivan ylitseni matalalta muuttanut nuori merikihu. Muukkonen ja muut huomasivat sen myös venevajan suojista ja olivat valmiit tekemään siitä vaikka lepyn mutta olin tinkimätön. Kyllä sentään merikihun tunnen kun se ihan vierestä menee, olkoonkin nuori ja suomalaisittain epätyypillisen vaalea. Noita samoja näkee vaikkapa Tauvossa tai sitten Jäämeren rannalla kun poikaset ovat nousseet siivilleen. Ja ei siinä mitään, olisi miullekin kelvannut lepy paremmin mutta kun ei...

Oli ensimmäinen päivä kun vesilintujakin muutti vähän enemmän. Siitäkin huolimatta että näkyvyyttä riitti ehkä kilometrin verran, huomattiin yli 4500 määritettyä allia ja yli 1900 pientä vesilintua muutolla länteen, alleja nekin kai vaikka 20 mustalintuakin muutolla nähtiin. Ensimmäiset sepelhanhetkin huomattiin, yhteensä niitä meni 126. Haapanoita muutti 62, vain yksi jouhisorsa, kahdeksan punasotkaa, kaksikymmentä tukka- ja kuusi lapasotkaa.

Muutama kahlaajakin löytyi vielä muutolle, kaksi meriharakkaa paikallisen lisäksi, tundrakurmitsa ja kahdeksan pikkukahlaajan parvi. Iltapäivällä näkyi muutama petolintukin, parikymmentä varpushaukkaa, kahdeksan sinisuohaukkaa ja viisi ampuhaukkaa.

Ei ole yllätys että rengastuksia tuli vain neljä, ne kaikki ennen kuin sade alkoi. Päivän lajimäärä kohosi kaikesta huolimatta kuuteenkymmeneenviiteen.

***