Uusi tuttavuus

( pääkuviot selvät, siivellä ei harmaata paneelia kuten fulvalla )

Viime viikon lopulla oli tarjolla miulle uusi elämänpinna. Niitä on tarjolla harvoin näillä etäisyyksillä joille enää viitsin lähteä, Kemiönsaari on sentään Salon ajoiltani luettava perinteiseen retkelyalueeseeni. Toki koin tärkeämmäksi käväistä ensin perjantaina Turun kirjamessuilla, satoikin ja tyttärellä sattui olemaan samaan aikaan vapaapäivä.

( väriero kapuloihin selvä, toinen on harmaa, toinen ruskea )

Mutta lauantaina sitten päätin puolilta päivän lähteä ajamaan vaihteeksi taas samaan suuntaan. Björbodan peltoaukealla staijataan nykyisin enemmän petolintuja kuin vuosikymmeniä sitten Lövön kalliolla. Kaikenlaista nähdäänkin, kuten nyt sitten viereisellä pellolla kapustarintojen kaverina amerikankurmitsa.

( kainalot, no, harmaat )

Itse asiassa olen joskus vuonna 1979 saanut elikseksi lajin nimeltä Pluvialis dominica, siihen aikaan tuon lajin Aasiassa ja Amerikassa asuvat muodot olivat vain eri rotuja ja näkemäni sattui olemaan rotua fulva, joka siis asui Beringin salmen tällä puolen. Olen siitä tapaamisesta Jurmon syksyllä kertonut täällä jo kuvin postauksessani 24.9.2016.

( harmaata on )

Tämä bongaus oli hyvin helppo. Kun tulin paikalle, katselijoita oli jo runsaasti muitakin. Miulle näytettiin lintu jo ennen kuin sain oman kaukoputkeni katselukuntoon. Siltähän se näytti, itseltään ja vähän tietysti kavereiltaan kapuloilta ja vielä enemmän siltä nykyisin siperiankurmitsalta.

Pari kuvaakin otin kunnes tein sitten saman kuin monet muutkin, otin kameran auton penkille ja ajoin sen kohdalle tien varteen. Siitä vierestä sitä oli helppo kuvata kuten sen seuralaisiakin. Siitä kuvia syntyikin sitten kai parisataa, digiaikaan se ei ole tavatonta, tosin enemmän yritin ottaa kuvia joissa se tekee jotakin. Kurmitsat ovat tuossa suhteessa haastavia, seisovat vain paikallaan kyttäämässä maata tai sitten juoksevat reippaasti jokusen askelen ja jähmettyvät taas.

Kastematoja tuo sieltä pellosta syötäväksi noukki ja myös nieli, ehkä siksi joissakin kuvissa nokka on aika likaisen oloinen. Rauhallisesti lintu paikalla oli, jos jotakin häiriötä ympärillä oli, se painautui maahan multakokkareiden ja oraiden sekaan niin ettei muuta näkynyt kuin tarkkaileva pää.

( siinä lintu mato nokassa )