Lintuja vihoistani CLXXII

Vuonna 1989 huhtikuun viidentenä olin töissä aamuvuoron, palatessani otin kotoa autoon mukaan retkivarusteet ja Miska-mäykkärin ja lähdin saman tien kohti Hankoa ja niemenkärjen lintuasemaa. Sen verran kiireessä lähdin että kiikari unohtui kotiin mutta tulihan sentään kaukoputki mukaan. Sää ei paljoa lupaillut, yöllä oli ollut pakkasta kolme astetta, iltapäivällä sentään kuusi plusastetta. Taivas oli pilvetön ja tuulta tuskin lainkaan.

Vapaasataman portilla olin ennen puolta viittä ja tavarat kannoin autosta asemalle, siinä sivussa ehdin noteerata 23 lajia päivän listaan. Menomatkalla oli Karjaan Läppträskillä 70-80 laulujoutsenta. Tyyni sää auttoi illalla haahkalaskennassa ja lukemaksi sain 3900 paikallista. Aseman pihalla oli rautiainen, pari punarintaa ja pikkurastas, kaikki miulle kevään ensihavaintoja tuona vuonna. Tyllikin oli satamalahdella.

Kuudennen päivän vakio alkoi 6:40 puolen asteen pakkasessa, heikon itätuulen vallitessa. Pilvetöntä oli ja näkyvyyttä horisonttiin. Yksin ei aamua bunkkerilla tarvinnut viettää, paikalla kävivät Niirasen Seppo, Honkalan Juha ja Lavinnon Ari sekä erikseen vielä Mikkolan Karno ja Hietasen Timo. Muutto oli vaatimatonta, vajaat kolmesataa haahkaa, hiirihaukka, metsäviklo, toistasataa lokkia ja satakunta pikkulintua. Tyhjää siis oli, pari lehtokurppaa, kuovi, lapinsirkku ja kangaskiuru siitä hieman valoisammasta päästä. Päivän lajimääräksi sain 58 eli kohtalaisen lukeman sentään.

Seitsemäs päivä aukesi kahden asteen lämmössä, taivas oli pilvessä, tuuli yltynyt idästä ja näkyvyys heikkenemässä. Aamuvakio tuotti vain vähän lintuja, paristasadasta muuttaneesta vesiäisestä puolet oli haahkoja ja muut pääasiassa alleja. Pikkulintuja meni vain kourallinen eikä lokkejakaan enää kuin kuutisenkymmentä.

Ristisorsia huomasin päivän mittaan kolme, meriharakka oli satamalahdella, taivaanvuohi aseman pihalla, nuo olivat miun keväälleni uusia lajeja. Puoli viiden aikaan iltasella alkoi sataa ja se jatkui yöhön asti. Päivän lajimääräksi jäi 41.

Kahdeksas päivä oli sumuinen, taas pari lämpöastetta, tuuli kaakosta ja sumu tiivistyi välillä tihkusateeksi. Näkyvyys pysytteli lähes koko päivän sadan, parinsadan metrin vaiheilla, vain iltasella oli pari tuntia jolloin näki jokusen kilometrin päähän.

Vakio meni kuunteluksi sateessa, allien ääntä mereltä kuului muuttolla, iltasella sään tilapäisesti kirkastuessa ohi muutti ääntelevä kaakkuri ja 20 meriharakan parvi. Edes komppaus koiran kanssa ei tuottanut kummemmin lintuja, autokenttien laidassa oli töyhtötiainen ja laulurastas, lehtokurppa nousi esiin taas, ristisorsia oli yhä kolme. Kaavakkeelle merkitsin havainnot 33 lajista.

Sumu odotteli aamulla 9.4. kun aloittelin taas vakiota. Näkyvyyttä oli taas sata metriä, tuuli kaakosta hieman kovempaa kuin edellispäivänä, muuten tilanne ennallaan. Seitsemän jälkeen tuuli yltyi jo kymmeneen sekuntimetriin. Vakio meni sumussa mutta puolenpäivän jälkeen alkoi seljetä. Päivällä komppasin aseman aluetta mutta puoli neljän jälkeen seurasin taas muuttoakin parin tunnin ajan.

Muuttajia riitti ainakin edellispäiviä enemmän. Haahkoja meni lähes tuhat, harmaahaikara ja 27 metsähanhea. Kahlaajista meriharakoita muutti jo 51 kun paikallisiakin oli jo 39. Pikkulintuja ei aamulla näkynyt eikä niitä liikkunut vielä iltasellakaan. Parantunut näkyvyys nosti sentään päivän lajimäärän neljäänkymmeneenseitsemään.

Kymmenes päivä avautui kuitenkin taas sumuisena. Pari astetta oli lämmintä ja tuuli kääntynyt lounaaseen. Vakion alun staijasin sadan metrin näkyvyydessä, ääniä vain kuului joten oli parempi siirtyä komppaamaan koska tämä oli lähtöpäivämme. Paikallisina oli yhä 16 meriharakkaa, kapustarinnan ääni kuului sumusta. Lehtokurppia oli yön aikana tullut kolme lisää. Jouhisorsia oli neljä Kalskärin luona, tukkasotkia kuusi ja teerikin oli taas kärjessä. Lajeja näin 45 ennen kuin lähdimme Miskan kanssa kohti kotia.

Suorinta tietä emme kotiin menneet. Tenholan Prästkullassa oli 37 laulujoutsenta paikallista kahden kyhmäriparin lisänä. Harmaapäätikka huuteli, samoin paikallinen kurkipari. Sumua oli yhä, näkyvyys alle puoli kilometriä.

Perniön Saarenjärvellä ei enää ollut joutsenia tai hanhia, telkkiä satakunta, yli muutti hiirihaukka. Jatkoimme Kosken aseman ja Kiskon Kurkelan kautta Aneriojärvelle. Joutsenia oli järvellä 23 ja kanadanhanhia 11, metsässä palokärki. Omenajärvellä oli senaikainen joutsenmuuton eturintama, paikallisina 233 laularia ja tusinan verran kanadanhanhia. Sorsia oli muutenkin runsaasti ja niiden joukossa peräti harmaasorsa. Tuohon aikaan laji oli vielä harvinainen muutaman sillanpääasemansa ulkopuolella.

Sieltä suuntasimme sitten suoraan kotiin, tosin vielä autoa tyhjentäessä Vantaan Laajavuoressa yli muutteli kevään ensimmäinen tilheni. Vaikka sää oli heikko ja muutto takkuista, sain lyhyellä retkellä kaksikymmentä vuodelleni uutta lajia.

***