Viisi vuosikymmentä sitten CXIII

Kymmenentenä huhtikuuta 1969 ehdin katsomaan lintuja vain aamun lehtilenkin lomassa. Kevään ensimmäinen räkättirastaani oli tullut Salon keskustaan, viitisen mustarastasta siellä oli jo ennestään. Uuden Kirkkotien varressa oli kaksi tilheä, matkalla pohjoiseen pesimään.

Tiklejä oli reviireillään jo kymmenkunta, hemppokin Lukkarinmäellä. Yksinäinen urpiainen levähti samoin Uuden Kirkkotien varressa ja keskustaan oli jäänyt pesimään punatulkkupari.

Seuraavana päivänä ehdin tekemään oikeankin linturetken koulun jälkeen. Lämpöä oli kolme astetta, taivas paksussa pilvessä, tuuli lounaassa. Hyvästä päivästä enteen antoi jo aamun lehtilenkillä huomaamani kevään ensimmäinen punakylkirastas. Matalapaineen mukana oli Halikonlahdelle tullut parisataa heinäsorsaa ja ensimmäiset yksitoista tavia. Niinikään kevätmuuttonsa aloittivat nokikanat, niitä oli kolmosaltaan sulassa kuusi. Neljä metsähanhea muutti retkelle lähtiessäni keskustan yli koilliseen. Halikonlahden lähipelloilla oli kaksi kuovia ja myös punajalkaviklo. Tosin toiset olivat onnistuneet näkemään sellaisen Halikonlahdella jo kahdeksantena huhtikuuta...

Lokeista selkälokkikin oli jo tullut, naurulokkien määrä oli kasvanut viiteensataan. Västäräkeistä ensimmäinen tepasteli Vuohensaarentien varressa. Ensimmäinen lämmin yö näkyi aina lukemissa, nytkin tuli eteeni saman tien kahdeksan keväälleni uutta muuttajaa.

Kaunis päivä oli seuraavakin. Lintuja vilkaisin vähän jo aamulenkillä ja uudestaan koulun jälkeen. Kevään ensimmäiset punarinnat löytyivät aamuvarhaisella keskustasta, punakylkirastas oli taas reitillä. Halikonlahden iltakierrokselta olen kirjannut muistiin vain Vuohensaarentien kaatopaikalla olleet kolme merilokkia.

Kolmastoista päivä oli sitten taas taikauskoisia tukeva, lämpö oli pudonnut nollan tuntumaan ja länsituulen mukana satoi reippaasti räntää. Neljän tunnin aamulenkki Halikonlahdella tuotti sentään yhden keväälle uuden lajin, metsäviklo oli kolmosaltaalla polttokaatopaikan laidassa. Siinä lämpö piti yllä pälveä. Taveja oli nyt viisitoista, nokikanoja kymmenen, yksi kuovi ja punajalkaviklo edelleen paikalla. Samoin paikalla olivat edelleen tunturikiurujen kolmikko. Mikäs hätä niillä, talvi tuntui varmasti kotoisalta tuolla kelillä.

Harmia niille tuotti vain ampuhaukka joka saalisteli altailla. Räntä oli kerännyt altaille kymmenen västäräkkiä ja toistakymmentä niittykirvistä. Peippojakin altaiden penkoilla oli parikymmentä, pajusirkkuja vain yksi. Kevät keikkui ja samaa oli odotettavissa seuraavallakin viikolla...

***

( vanhan ajan västäräkki, kallonpotkuttaja kevätjäällä )