Toukokuun alkua Cadizin vaiheilla VI

Etelänharmaalokit kovassa tuulessa Carrascon polun varressa.

Sunnuntain vastaisena yönä kuului tuuli yltyvän kovaksi, ja kun aamulla heräsimme ja lähdimme retkelle, ulkona puhalsi idän tai kaakon puolelta jo runsaan viidentoista sekuntimetrin puhuri. Lähdimme tosiaan hotellilta kävelemään kaupungin poikki kohti etelää, tai kaakkoa, tuuli puhalsi katuja suoraan vastaan. Hattu ei pysynyt päässä joten laitoin sen kamerareppuun. Taivas oli kuitenkin pilvetön ja aurinko lämmitti heti yli kahdenkymmenen asteen verran ja nousi päivällä jo kolmeenkymmeneen.

Kävely Sendero el Carrascolle ei ollut pitkä, mutta tuuli sotki haaveemme nähdä reitillä eilistä paremmin lintuja. Mitään suojaa noilla penkoilla ja poluilla ei ollut joten hetkittäin yli 20 sekuntimetriin yltyvä puhuri heitteli meitä voimakkaasti, yritimme vaikka vain katsella kiikarein tai valokuvata. Linnut piileskelivät altailla penkkojen suojassa ja vain toveittain uskaltautuivat lentoon vaihtamaan paikkaa. Silkki- ja kapustahaikaroita oli seitsemän kumpaakin, yksi flamingo nukkui altailla, pari kattohaikaraa ruokaili niityllä, kolme pronssi-iibistä lensi pohjoiseen joen taakse. Suosirrejä ja tyllejä oli eilistä vähemmän, kuovisirrejä vain pari, lisänä pikkukuovi ja rantasipi. Mustajalkatyllit kipittivät lietteillä ilmeisesti poikasiaan vahtien. Pikkulintuja näkyi vain vähän, terva- ja haarapääskyt hallitsivat tuulen, muut piileskelivät kasvuston suojassa.

Mustajalkatylli on ihan kuivuneen saven värinen, puku todella rankasti kulunut.

Illemmalla päätimme sitten lähteä katsomaan minkälaista olisi ulommalla Cadizin lahdella ja ajoimme Marismas de los Torunosiin. Siellä oli vastassa hieno opastuskeskus, mutta polut aika huonosti merkityt. Vähän aikaa keskuksen lähellä puiden ja pusikoiden välissä seikkailtuamme siirryimme rannan ja joen välistä tietä kulkemaan. Tuuli oli erittäin kovaa edelleen, ihan aamuista tasoa.

Joella kalasteli pikkutiiroja, mutta meren puolelta meitä kohti lensi isompi tiira. Kun se meni vierestä ohi, katselin sen oranssia nokkaa, kärjestä keltaisempaa, se oli lyhytpyrstöinen, pari kertaa pikkutiiroja isompi, siivenkärjissä silläkin vähän mustaa, päältä harmaa ja alta valkea. Päälaki oli musta, nokan tyvellä valkeaa. Siivenlyönti oli rauhallinen ja lento vakaata kovasta tuulesta huolimatta. Taisi siinä ohi mennä pikkutöyhtötiira, olisiko ollut ei-juhlapukuinen. Muuten lintuja oli aika vähän ja lajisto muualtakin tuttua. Sepel- ja turkinkyyhkyjä oli puiden lähellä, avomailla töyhtökiuruja, ilmassa pääskyjä ja terviksiä. Joella näkyi pikkukuovi, valkoviklo ja heinäsorsia. Palailimme auringon laskiessa takaisin, kulku kävi opastuskeskuksen kautta joten emme halunneet jäädä aidan taakse vaikka olisi sieltä kai jotakin muutakin kautta pois päässyt.

Nokka vastatuuleen...

Maanantaiaamuna (13.5.) päätimme sitten tutustua eteläpuolen naapurikaupunkiin Chiclanaan, tosin vain pariin lintupaikkaan siellä. Ennen lähtöämme hotellilla parvekkeemme ohi lensi tuulihaukka. Tuuli oli yhä navakkaa, toistakymmentä metriä sekunnissa edelleen kaakon ja idän vaiheilta. Ensialkuun lähdimme etsimään itäpuolen laguuneja, Laguna de Jelille ensin. Google Maps ja gps pettivät meidät niitä etsiessämme ja vaikka tie oli aika selvä, hieman hakemista vaati että löysimme sille johtavalle tielle, joka kuitenkin näivettyi pian poluksi. Kaukaa katsellen näytti järvellä olevan runsaasti valkeita lintuja jotka tarkemmalla katsomisella olivat kuitenkin vain jokapaikan tuttuja etelänharmaalokkeja. Yksi flamingo paikalla oli, 25 kattohaikaraa sentään. Taivaalla kaarteli nelisen haarahaukkaa ja yli pohjoiseen muutti kaksi mehiläishaukkaa. 

 Kylttiä on helppo uskoa.

Sorsia oli reunakasvuston suojissa seitsemisenkymmentä, heinäsorsien lisänä punasotkia ja punapäänarskuja. Kaukoputkikaan ei niistä oikein täyttä selvää tuottanut, piiloon taisi jäädä paljon. Polun varressa lauloi silkkikerttunen, etelänsatakieli ja samettipääkerttuja, pelloilla ja laitumilla töyhtökiuruja, mustapäätaskuja ja harmaasirkkuja. Puissa kuului keltahemppoja ja turturikyyhky, niiden alla taas oli äkäisen näköistä karjaa. Sitä näkyi olevan järven vastarannankin puolella, minne navigaattori oli ollut meitä ensin työntämässä. Autolle palatessa käväisimme vielä kävellen läheisellä Laguna de Montellanolla toteamassa että se oli kuivunut kokonaan. Tienvarressa oli samoja lintuja kuin äskenkin näimme.

Harmaasirkut kahinoivat polunvarren reviireistä.

Seuraavaksi suuntasimme takaisin viitostielle päästyämme etelämmäs, seuraavasta rampista poistuimme katsomaan millainen olisi Laguna de la Paja. Kuivalta se näytti, ehkä siellä keskellä oli pieni vetinen lampi. Emme innostuneet pysähtymään, avovettä ei olisi päässyt kasvuston läpi rämpimättä katsomaan, vaan jatkoimme saman tien kohteenamme Salinas/Marismas de Carbonero. Ne olivat taas meille jo tutun näköisiä suola-altaita joiden penkkoja pitkin risteili paljon hyviä tarkkailupolkuja.

Kovassa tuulessa kapustahaikara tuli ihan viereen.

Altailla viihtyi taas haikaroita, silkkihaikaroiden lisänä yksi jalohaikara, flamingoja yksitoista ja nelisen kapustahaikaraa vähän avarammilla lammikoilla ja ojassa yksi harmaahaikara. Kahlaajia oli niukasti, pari pikkukuovia tyllien, pitkäjalkojen ja suosirrien lisänä. Rapuja oli aivan valtavasti. Eräänkin tyllin seurana lietteellä niitä oli varmaan kymmenentuhatta. Pikkutiiroja kalasteli tienoolla viitisentoista, sepelkyyhkyjä lensi yhtä mittaa yli reunan puistoihin ja sieltä pois. Tuuli oli edelleen kovaa ja jopa yltynyt iltapäivän mittaan. Lämpökin oli noussut yli kolmenkymmenen. Vesivarantomme olivat taas loppuneet joten oli aika palata kämpälle. Tännekin olisi tehnyt mieli palata toistamiseen mutta se jäi tekemättä ainakin tällä kertaa.

Rapujen aurinkorantaa

Illalla lämmön taas laskettua leppoisammaksi teimme perinteisen iltakävelyn Cadizin lahden etelärannalla. Neljätoista kapustahaikaraa oli tullut paikalle, seitsemän silkkihaikaraa samoin. Pitkäjalat olivat tapansa mukaan kuuluvia ja näkyviä. Punajalkaviklo huuteli taas, harmaahaikara löytyi ojan piilosta. Hotellin ympäristön lajimääräksi tuli tuttu parikymmentä.

***

Carboneron altaiden jalohaikara

In english:

On Sunday night, the wind rose, and when we woke up in the morning and left for an excursion, the blower blew out of the east or southeast for over fifteen meter per second. Indeed, we had a walk across the town to the south, or to the southeast, the wind blowing directly against us in the streets. The gusts were taking the hat off my head so I put it in a camera backpack. However, the sky was cloudless and the sun immediately warmed up to over twenty degrees and rose to thirty by day.

Walking to Sendero el Carrasco was not long, but the wind made it impossible to see birds better on the route than yesterday. There was no protection on those embankments and paths so a momentary breeze of over 20 meters per second threw us heavily, even though we were just looking at binoculars or trying to take a photo. The birds were hiding in the pools under the shelter of the banks and just daring to take the place to swap. There were seven Little Egrets and one Spoonbill, one Flamingo sleeping in the pools, a couple of White Stork searching food on the meadow, three Glossy ibises struggled to fly north of the Sancti Petri Canal. There were fewer Ringed Plovers and Dunlins than yesterday, only a couple of Curlew Sandpiper, a Whimbrel and Common Sandpiper. Apparently, the Kentish Plovers had their chicks hidden here also. Very few passerines were visible, Swifts and Swallows mastered their flight in the wind,others hid in the shelter.

In the evening we decided to have a look at what would be like in the outer Gulf of Cadiz and drove to Marismas de los Torunos. There was a great hiking center, but the paths were badly marked. For a while we circled around trees and scrub, but soon headed to the main road and continued southwards along it. The easterly wind was still very strong, just like in the morning.

On the river flew Little Terns, but from the sea towards us, a bigger Tern flew. When it passed by, I saw its orange beak, yellow from the tip, its tail was shortish, size nearly twice as big as the Little Terns, on the wing tips it had a bit black, upper side grey and below white. It had black cap, white at the base of the beak. The wing stroke was calm and flight was stable despite the breeze. I came to conclusion that the bird was a Lesser Crested Tern, maybe in a non-breeding dress. Otherwise there were not too many birds and the species was familiar. The Wood Pigeons and Collared Doves were close to the trees, Crested Larks on the wayside, Swallows and Swifts in the air. A Whimbrel was on the riverbank with a Greenshank and Mallard in the water. We returned when the sun was setting, the passage went through the guiding center so we didn't want to stay behind the fence even though there was probably other ways also to go out there.

On Monday morning (13.05.) we decided to explore Chiclana town south of us, though only a couple of birding sites there. Already in the morning a Kestrel went past our balcony. The wind was still strong, a dozen meters per second still from the southeast or east. At first, we drove to search the lagoons east of the town, the Laguna de Jeli first. Google Maps and gps deceived us as we searched for them, and even though the road was pretty straightforward, a little bit of searching required us to find the way leading to it, but it soon shrank into the path. Looking at the distance, it seemed that there were plenty of white birds on the lake, but with more accurate views, they turned to be only the familiar Yellow-legged Gulls. One Flamingo was on the spot, 25 White Storks on the meadow on the shore. In the sky, four Black Kites soared around the lake and two Honey Buzzards moved to the north.

There were some seventy ducks in the shelter of the vegetation, Pochard, Red-crested Pochard and Mallard at least. The telescope did not help a lot, most of them kept hidden among the reeds. On the trail there was a Cetti's Warbler, a Nightingale, and Sardinian Warblers singing, in the fields and pastures, Stonechats, Linnets, Crested Larks, and Corn Buntings. The trees hide Serins and Turtle Dove, while under them there was a vicious-looking cattle as well as on the opposite side of the lake, too. It was the pasture where the navigator had been pushing us first. When we returned to the car, we continued still to walk to the nearby Laguna de Montellano to find that it had dried completely. There were the same birds on the roadside as we saw on the road to Laguna de Jeli.

Next we headed back to the A5 to head south, the next ramp we left to look at what Laguna de la Paja would be like. It seemed dry, maybe there was a small watery pond in the middle. We were not excited to stop, we wouldn't have been able to see open water through the vegetation, but we continued on our way to Salinas / Marismas de Carbonero. Once again, they were salt pans looking familiar to us, whose banks had many good observation paths to explore.

In the pools, the Herons were once again flocked, one Great White Egret, eleven Flamingos, and four Spoonbills in a little broader pond and one Grey Heron. The waders were scarce, a couple of Whimbrels, a flock of Ringed Plovers, Black-winged Stilts and Dunlins. The crabs were extremely abundant. Around one Ringed Plover was maybe thousands of crabs. The Little Terns flew upon the ponds, Wood Pigeons flew constantly to the parks and from there over the ponds. The wind was still tough and even rose in the afternoon. The heat had risen to over thirty. Our water reservoirs were once again running out, so it was time to return to the hotel. It would have been a pleasure for us to come back again but at least this time the schedule was all too tight.

In the evening we made a traditional evening stroll on the southern shore of the Cadiz Bay, when the heat went down again. Fourteen Spoonbills had arrived, seven Little Egrets as well. Black-winged Stilts were as usual and visible. The Common Redshank called again, the Heron was wading in the ditch. The environment of the hotel offered the familiar twenty species of birds.

***