Mikä soi neljä vuosikymmentä sitten

Neljäkymmentä vuotta sitten elo-syyskuun vaihteessa muutin rauhattomasta Hakaniemestä erittäin rauhalliseen Roihuvuoreen. Olen tuonaikaisen vihkoni takakanteen taas kirjannut musiikkikappaleita jotka olivat kiinnittäneet huomiota kuullessani ne radiosta tai vastaavasta. Edustavat senaikaista musiikkimakuani mutta on niistä muutama päätynyt omiinkin levyvarastoihin nyt kun niitä olen myöhemmin jostakin löytänyt. Laitanpa ne tähän ihan muistiinkirjaamisjärjestyksessä:

Muddy Waters and Johnny Winter: Mannish boy (taitaa olla levyllä Hard Again, JW on tuottaja ja mesoo taustalla)

Van Morrison: Gloria (vähän samaa sarjaa mutta eurooppalaisempi)

Beatles: Back in the USSR (ihan totta? Olen siis joskus kuunnellut jotakin beatles-kappalettakin)

Yardbirds: Evil Hearted You (tämä on jo 60-luvun suosikkeja, kuuntelen yhäkin, lintumusaa)

Jussi Raittinen: Toisin päin kuin veljelläin (se on jäänyt noihin vuosiin, ei ole seurannut perässä, mutta elämämme veljen kanssa ovat olleet aina enemmän tai vähemmän toisin päin)

Animals: Inside looking out (tunsinkohan olevani vankilassa silloin, löytyy nykyisinkin varastoistani)

Yardbirds: Mannish boy (levyltä Five Live Yardbirds, lintulevy tietysti ja taitaa olla miulla nykyisinkin, puberteetti taisi vaivata kun jo toinen versio samasta kappaleesta)

Otis Redding: Satisfaction (meni parantamaan alkuperäistä saman tien)

Joan Baez: Here's to You (vanha hippi muistelee... nykyisin miulla ei taida olla tallessa siitä kuin tuo Ennio Moriconen elokuvaversio)

Jimi Hendrix: Castles Made of Sand (edelleen kuunnelluimpiani, sanojensakin takia)

J. J. Cale: Cocaine (nykyisin miulla taitaa olla vain Claptonin versio, eikä ole käynyt edes mielessä kokeilu saati käyttö)

Spencer Davis Group: Gimme Some Lovin' (siitä puhe mistä puute)

Mike Oldfield: Tubular Bells (kuuntelen vieläkin toisinaan)

Pink Floyd: One of These Days (sisältäni raivon löysin)

Tapio Rautavaara: On Suuri Sun Rantas Autius (tämä, ei ikinä jonkun loirin tms raiskaamana, klassiset kuorosovitukset`, bassojen tai baritonien sooloesitykset käyvät kyllä, ja on tästä omissa levyissäni mukana myös uiguurisopraano Dilberin tyylikäs esitys)

Eero Lupari: Suomen Poika (sellainenhan mie olen)

Chicago: 25 or 6 to 4 (yötyöläiselle sopivasti pikkutunneilla ollaan)

Kari Rydman: Abrakadabra (tulee monesti mieleen tässä elämässä)

Charlie Parker: Sweet Georgia Brown (kuuntelen jatkuvasti, lintumusiikkia nääs)

Fats Domino: I'm Ready (kuuntelen yhä)

Deaf School: Knock, Knock, Knocking (levyltä Second Honeymoon, jäänyt tuonne nuoruuteen)

Dmitri Shostakovitsh: Leningrad-sinfonia (sinfonia n:o 7) osa 1 (allegretto) (on siitä miulla nytkin muutama versio levyissäni)

The Wurzels: I'm a Cider Drinker (ja miehän en juo mitään siideriä enkä muutakaan, mutta hyvä meininki)

Derek and the Dominos: Blues Power (tämän verran Creamista tuohon aikaan oli jäänyt jäljelle, pettymys työnsi miut hiljalleen klassisen musiikin ja jazzin pariin, aikansa kutakin)

Dave Brubeck Quartet: Take Five (aina jaksan kuunnella)

Påvel Ramel: Titta det Snöar! (hauskanpittoo)

Huomaan että joukkoon kuuluu parikin sellaista biisiä jota en pysty vieläkään itkemättä kuuntelemaan. Niitä on monia muitakin, joten lienee aika selvää että haluan kuunnella musiikkia mieluiten omissa oloissani, ilman mitään tyhmiä kyselyjä tai vielä tyhmempiä selityksiä.

***