Kuunneltua vuosilta 1975 ja 6

Vanhan musiikin muisteluissa jatkan vihkoon 1975/8 eli siinä on havaintoja joulukuun 1975 alusta maaliskuun 1976 puoleenväliin. Takakanteen en näitä silloin kirjoittanut vaan etukanteen. Takakannessa on Jurmon länsiosien ja lähisaarten ruotsinkielistä nimistöä hieman karttamuotoa mukaillen muistiin kirjoitettuna. Kuunnellun musiikin kirjo tuntuu levinneen:

Rolling Stones: Sympathy for the Devil ( kun 1960-luvun alussa meitä koululaisia jakoi se kuuntelemmeko Beatlesia vai Rollareita, mie kuuluin tiukasti jälkimmäiseen porukkaan, olin näemmä lojaali vielä kymmenen vuotta myöhemminkin)

Mothers of Invention: Flower Punk (vähän meitä tosikkohippejä vedetään taas kölin ali)

Kinks: Lola (ensialkuun kappale vain kuulosti hyvältä, sanoituksia aloin seurata vasta myöhemmin, miun homofobia on sitä luokkaa että pidin sen takia jonkinlaisen tauon etten välittänyt tuota kuunnella, nykyisin se on edelleen listoillani)

Sergei Rahmaninov: Preludi cis-molli ( valinnasta päätellen olin tuohon aikaan erittäin masentunut ja henkisessä umpikujassa, se mikä ihmetyttää nytkin, on että säveltäjä teki tämän 19-vuotiaana! Voiko joku muukin kokea nuorena samanlaisen depiksen...)

Herbie Hancock Quintet: Watermelon Man (hieno klassikko ja heti suoraan kaverin ensilevyllä, kuuntelen aina kun vain muistan)

Aleksandrovin yhtye (s.o. Puna-armeijan kuoro, solisti V.Ruslanov): Haluavatko venäläiset sotaa ( no jaa... vakuuttelua etteivät halua, on miulla edelleenkin ainakin yksi cd puna-armeijan kuoron parhaita esityksiä, kuuntelenkin toisinaan)

Pjatnitski-kuoro: Venäläisiä kansansävelmiä (näitäkin kuuntelin senaikaisesta yleisradiosta, mutta myöhempään käyttöön ne eivät ole jääneet)

Eddie Cochran: Somethin' Else (miun maun mukainen klassikko ennen brittipopin aikaa, kuuntelen yhä toisinaan, ja rummut alussa, siinähän on tuttu intro Little Richardilta)

Johnny Otis: Willie and the Hand Jive (yhden hitin kaveri oli löytänyt bo diddley-kompin, kuuntelen nykyisin enemmän Bo D:n omaa tuotantoa)

Wigwam: Häätö ( harvoin tulee listoilleni suomalaista musiikkia, ja yleensä vähän kummallisemmasta päästä. Kai tämä alkoi mennä jo enemmän jazzin kuin progen puolelle, ja sanat pakottivat kuuntelemaan kun olivat suomeksi, nykyisin ei kuulu varastoihini)

Lisäänpä vielä mukaan seuraavankin vihon muutamat muistiinmerkityt kappaleet. Tuohon aikaan elin siis ensimmäisiä viikkojani ja kuukausia Helsingissä, Hakaniemessä missä punalippu liehui ja missä taisin saada sitä vastaan ensimmäiset kunnon rokotukseni. Hämeentietä työhön mennessä tapasin kesän 1975 alkoholistituttuja koko joukon päivittäin kun reitin varrella oli Linjojen viinakauppa ja nämä siinä ympärillä norkoilemassa joka kerta kun ohi menin. Samoin kämpän miulle vuokrannut pariskunta oli kommunisteja punaisimmasta päästä mutta armottoman juoppoja eivätkä juuri tainneet töissä käydä, äijä ei ainakaan, muija vähän toisinaan yritti. Vappujuhlat menivät heillä niin että jo huhtikuun lopulla alkoi kova kännääminen ja ne juhla-ajat menivät jokseenkin kokonaan sammuneina lattialla maaten. Mutta musiikkiin:

Andre Previn ja London Symphony Orchestra: Fantasia on Greensleeves (Ralph Vaughan Williamsin säveltämä) (tuohon aikaan en tiennyt että sävelmä kuuluu brittiläiseen joulumusiikkiinkin, se oli sopivan kaihoisaa kaltaiselleni rakkaudennälkäiselle, kuuntelen toki vieläkin mutta ehkä juuri joulun aikoihin eniten. Enkä tiennyt sitäkään juttua että sen sanotaan olleen Henrik VIII:n säveltämä Anna Boleynille, ja kun tietää miten se suhde päättyi, tulee aika outo olo näistä sävelletyistä rakkaudentunnustuksista )

Free: Wishing Well (varmaan eniten kuuntelemani bändin kappale, parempi kuin siitä tehdyt myöhemmät heviversiot, hieno moraliteetti jonka otan kyllä omakseni)

Cat Stevens: Lady d'Arbanville (tämä on niiiin tuttua, kaikki rakkauteni ovat päättyneet samalla tavalla, niin viimeisinkin, taas joku miljonäärirämpyttelijä oli hetken minua parempi. Kuuntelen aina kun muistan. Muutenkin tämä Cat Stevens kuuluu suosikkeihini, paljon muutakin hyvää tuolta takavuosilta)