Musamerkintöjä vuosilta 1976 ja 7

Seuraava vihko meni hetkessä täyteen, kuukaudessa, kun oli paljon vesilintulaskentoja ja muita pitkiä projektiretkiä ja vain viikonloput aikaa niitä tehdä. Muutama musiikkikappalekin sentään ehti korvaan tarttua vaikken siihen aikaan kuunnellut musiikkia edes töissä, nykyisin siihenkin on ihan erilaiset mahdollisuudet...

B. B. King: Ain't Nobody Home (näin siinä sitten myös käy noiden rakkauksieni kanssa, toinen alkaa kutiamaan vasta kun toinen on jo lakannut rapsuttamasta... suosittelen alkuperäisversiota, en mitään eläkeläisottoja)

Eddie Cochran: Summertime Blues (sopi vallan mainiosti tuon kesän tunnelmiin kun vapaata lomaa oli luvassa vasta seuraavana vuonna jos silloinkaan)

Seuraavakin vihko täyttyi kesän 1976 aikana, tosin muistiinpanoteho romahti pahan kerran heinäkuun puolivälistä pitkälle elokuuhun. Tein siis retkiä, hienojakin, mutta muistiinpanot jäivät toisten osallistujien vihkoihin. Juopotteleva porukka alkoi ottaa tosissaan päähän siellä Hakaniemessä ja etsin koko ajan uutta asuntoa, sen siis löysin kesän lopussa ja syyskuun alussa muutin vihdoin rauhaan. Mutta sitä ennen nämä kappaleet jäivät soimaan päähäni vähän pidemmäksi aikaa:

Kauko Käyhkö: … se on viimeinen kerta kun lindkvist on täällä... (mikähän lienee kappale, en löydä mistään, mutta tämä on tarttunut korvaan. Johtui varmaan siitä että työpaikalla oli eräs tuonniminen tyyppi jonka häipymisestä en tosiaankaan olisi pahastunut, juoppo ja laiska...)

Bob Dylan: Sara (siinä taas yksi rakkauslaulu jonkalaisia kuuntelin kovasti noihin aikoihin. Dylanista sinänsä en jaksanut pitää, sydän vain oli särkynyt ja keräsi tällaista ympärilleen)

Cat Stevens: Sad Liza (siinä taas yksi romanttisia suosikkejani. Sitä vain tapaa jonkun epävakaan takertujan ja lähtee auttamaan. Valitettavasti vain tuo suru ja epävakaus on niin vahvaa ettei siihen mikään apu pysty...)

Neil Young: Cinnamon Girl (kovasti rakkauslauluja tässä vihossa, tämä toki toiveajattelua kuten kai pääosa omista rakkauksistakin, kuuntelen edelleenkin sillä tältä osin maailma ei tunnu muuttuvan)

Olemme jo vuodessa 1977 ja sen jälkimmäisellä puoliskolla. Vihon takakanteen on taas ilmaantunut musiikillisia viestejä. Osa on jo edeltä tuttuja, muun muassa joku puna-armeijan kuoron esitys ja tuo Pink Floydin raivonpurkaus. Mutta on siellä muutakin, luulen etten ole enää niin onneton kuin olin vielä vuosi sitten. Kovin seuraa etsin tuolloinkin, mutta sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. Olin taas joutunut muuttamaankin, uusi kämppä oli löytynyt Katajanokalta, merinäköalaakin oli sen verran että Finnjetin piiput näki kun se tuli laituriin, ja taas oli kävelymatka töihin. Mutta uutta musiikkia:

Petri Pettersson: Tämänkin Hämärän (pohjana Mika Waltarin runo, jolle on tehty helposti muistettava melodia, sitä rakkauslinjaa, jäänyt noihin aikoihin)

Björn J:son Lindh: Anniversary March (musiikin kuuntelu on löytämässä uusiakin suuntia, tosin tämä kappale ei ole seurannut näihin päiviin asti)

Sam and Dave: Hold on, I'm Coming (60-luvun soulia jota kuuntelin alusta lähtien paljon, menee nytkin, ja kuvaa luonnettani)

Otis Redding: Sitting on the Dock of the Bay (ehkä nuo tunnelmat tulivat mieleen katsellessa niitä Finnjetin savupiippuja, tuota 60-luvun soulia tunnetummasta päästä, kuuluu yhä suosikkeihin)

Tapio Rautavaara: Ontuva Eriksson ( kuului pitkään suosikkeihini ja kuuntelen edelleenkin, kun katson jaksavani, tällaisiin kappaleisiin eläydyn aina ihan liikaa)

Tapio Rautavaara: Rakovalkealla ( laulaja on suomalaisista suosikkejani, ääni maskuliininen eikä liioitteleva, vähän meidän Johnny Cash,  ja tämä kappale sopi hyvin retkielämääni, kuuntelen vieläkin kun muistan)

Leonard Cohen: Suzanne (jonkinlainen rakkauslaulu tämäkin, jäänyt vähän vieraaksi koska ei oikein sovi omaan elämääni eivätkä nuo Jeesus-viittauksetkaan juuri pakanaan kolahda)

Jerry Lee Lewis: Great Balls of Fire (tämä on taas klassista rokkia 50-luvulta, kestää aikaa kunhan ei koko aikaa kuuntele)

John Mayall and the Blues Breakers: Have you Heard ( 60-luvun valkoista bluesia tuli kuunneltua paljon siihen aikaan ja on sitä tallella vieläkin)

John Mayall and the Blues Breakers: Hideaway (aika luonnollista että tätäkin kuuntelin ahkerasti Clapton-fanina, nykyisin kuitenkin taitaisin valita Stevie Ray Vaughanin version useammin ja miksei Freddie Kingin originaaliakin)

Maurice Ravel: Bolero (tätä kappaletta olen käsitellyt jo eräässä aiemmassa jutussani, on miulla siitä useampikin versio, Karajanin johtama Berliinin Filharmonikkojen on perinpohjainen)

Cornelis Vreeswijk: Till Herr Andersson (luulen että olen kiinnittänyt tähän huomiota koska Jurmon silloisen lintuaseman omisti herr Andersson, ei musikantti mutta oli kuitenkin joku myyttinen viulu aseman vintillä, ja puhutaanhan laulussa villihanhistakin. Vreeswijkin lauluja kuuli radiosta usein 70-luvulla mutta enää en ole huomannut niitä, kuuntelenkohan toisia asemia)

***