Lintuja vihoistani CLXXIII

Vuonna 1989 olin palannut Hangon lintuasemalta huhtikuun kymmenentenä. Seuraavana päivänä olikin taas lähiretkeilyn vuoro, tosin sää oli sumuinen, lämpö kolme astetta plussan puolella. Sadan, parinsadan metrin näkyvyydessä kävelin Vantaan Martinlaaksosta Petikon metsään. Kun näkyvyys alkoi osoittaa elpymisen merkkejä, suunnistin Hermaskärinkalliolle odottelemaan ihmeitä tapahtuvaksi. Tunnin verran odoteltuani lähdin Pikkujärven kautta kohti kotia.

Viiden tunnin kierroksen aikana näkyvyys ehti elpyä runsaaseen kahteen kilometriin joten lintujakin tuli havaittua. Hermaskärinkallion tunti tarjosi viiden joutsenen parven, vierestä ohi koilliseen, kaksi kalasääskeä näkyi juuri kello kahdentoista maissa. Töyhtöhyyppiä muutti tunnissa kahdeksan, metsäviklokin meni yli. Nauru- ja kalalokkeja ei sumu haitannut kuten ei rastaitakaan, näitä liikkui jo aamusta asti. Sumun seasta yhdentoista aikoihin Ringin peltojen yli lensi kahdentoista kurjen parvi kohti kaakkoa, lepopaikkaa kai etsien. Rautiainen lauloi ja kolme lajikumppania muutti Hermaskärinkalliolla. Iltapäivällä lämpö oli noussut kahdeksaan asteeseen ja tuuli kääntynyt lounaasta kaakkoon.

Samoissa lukemissa alkoi seuraavakin aamu, sumua oli taas, näkyvyyttä puolisen kilometriä. Lähdin aamupäivällä ajamaan Porkkalanniemelle. Sumu oli vahvaa koko matkan ja petyin kun sama keli vallitsi kärjessäkin. Metsässä rastaat ja punarinnat lauloivat ja käpytikka rummutteli. Kärjessä kalalokkien meteli kuului rannan edustan luodoilta mutta lintuja ei näkynyt. Vain juuri yli menneet linnut näkyivät.

Palasin tyhjän tunnin jälkeen takaisin ja tein vielä kierroksen Suomenojan altaan ympäri. Näkyvyys oli entinen, vain parisataa metriä rannan tuntumassa. Vantaalla sentään oli samanlaista kuin aamulla, näkyvyyttä runsaat puoli kilometriä. Porkkalassa kuului sumusta allien ja kuovin ääniä, pari meriharakkaakin taisi muuttaa ohi. Suomenojalla oli sentään kevään ensimmäinen rantasipi. Silläkin on niin selvä ääni että sen löytää sumusta huolimatta.

Kolmantenatoista huhtikuuta aamu aukesi yhdeksän asteen lämpöisenä, etelätuulisena, sumupilvi oli nousemassa ylemmäs mutta utuisessa ilmassa näkyvyyttä oli yhä vain muutama kilometri. Kävin aamulla ennen töihin menoa parin tunnin käynnillä Espoon iso-Huopalahdella.

Kurkia muutti kolmen parvi jätekummun yli, meriharakoita mekasti lahdella kolme. Kevään toinen metsäviklo muutti yli, lahden sulassa ui nokikanoja, telkkiä, taveja ja heinäsorsia. Muutto tuntui olevan vilkasta, tunnissa yli meni runsaasti lokkeja, 150 kottaraista, parikymmentä västäräkkiä ja rastaita koko ajan. Yöt olivat alkaneet lämmetä ja se näkyi heti linnustossa.

***