Seuraavana päivänä (2.4.1979) olin
aamun palvelusvuorossa mutta iltapuolella piti taas käydä parin
tunnin kävelyllä katsomassa Tiuruniemen kärjessä olisiko ihmeitä
tapahtunut. No ei ollut, sitkeä koillistuuli piti edelleen kevättä
kaukana Saimaan raukoilta rajoilta. Pari astetta lämmintä sentään
oli, taivas pilvessä.
Harmaalokkeja odotteli myös ihmeitä
salmen sulan vaiheilla parikymmentä, variksia viitisentoista.
Vihervarpusia muutteli kaksi, urpiaisia kolme. Kaikkiaan lintumaailma
tuntui edelleen kovin talviselta, kolmetoista lajia ei ollut paljon.
Seuraavan kerran ehdin linturetkelle
neljännen päivän iltapuolella kun palvelusvuoron jälkeen
pistäydyin Imatralla katsomassa mitä Vuoksen vakiovälin
vesilinnuille kuului. Kolme astetta lämmintä, tuuli edelleen
idässä, taivas pilvessä, ei sää ainakaan antanut ihmeille
mahdollisuutta.
Heinäsorsat, telkät, isokoskelot ja
allinaaras olivat paikalla kuten viimeksikin. Harmaalokkien määrä
täällä oli kasvanut neljäänkymmeneen. Mukavin huomio oli jälleen
pikku-uikkujen löytäminen. Katselin pitkään jo kesäpukuun
vaihtanutta yksilöä joka taas seuraili arkana minua
sadanviidenkymmenen metrin päästä Linnankosken itärannan
tuntumassa. Hyvän aikaa kiikaroituani huomasin vasta että niitähän
on kaksi. Siirtyivät lopulta sivummalle piiloon.
Itä-Siitolassa oli kolmenkymmenen
tilhen parvi, kaksi vihervarpusta muutti yli, näitä ei sää
estänyt sentään muuttamasta. Kaikkiaan näin nyt seitsemäntoista
lajia, talvinen lukema se edelleen oli. Rauhan sairaalan pihassa
pikkuvarpuspari pysytteli edelleen valitsemallaan paikalla
pesimäkelejä odotellen.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.