Lintuja vihoistani CLXX

( pari hiirihaukkaa, vai pari )

Vuonna 1989 maaliskuun viimeisenä ulkoilin taas aamupäivän, Länsi-Vantaan maisemissa. Kiertelin Petikon metsän etelälaitaa ja pistäydyin Hermaskärinkalliolla katsomassa joko lintuja muuttaisi. Palailin Kakolanmäen ja Pikkujärven kautta Variston läpi takaisin. Yöllä oli ollut pakkasta, asteen verran vielä aamukahdeksalta. Seisova korkeapainesää vallitsi ja pilvettömältä taivaalta paistava aurinko alkoi lämmittää päivän mittaan.

Matkalla Vehkalammille talvivakioiden lisäksi listoille tuli jo harmaalokkeja ja heinäsorsia. Ringin pellolla lauloivat kiurut, metsänlaidassa peipot. Keltasirkut olivat myös siirtyneet jo metsänreunaan, varikset kiertelivät pareittain, punatulkut hyräilivät hiljalleen. Vaisu mustarastaskoiras puuhaili lähellä viimevuotista pesäpaikkaa, hippiäisetkin olivat pariutuneet.

( kevään äänimerkki )

Hermaskärinkalliolla katselin kolmen hiirihaukan kaartelua Pitkäsuon uuden hakkuuaukon vaiheilla, siellähän on nyt jättimäinen täytemaatunturi. Töyhtöhyyppä muutti lounaaseen, taas yksi hiirihaukka pohjoiseen, perässä kiuru ja harmaalokki. Muutto oli kuitenkin muuten täysin pysähdyksissä kuten säästä voi arvata. Hiirihaukkojen paikallinen pari oli tullut Pyymosan peltoaukean ylle kun lähdin jatkamaan matkaa. Närhipari oli hissukseen lähellä viimevuotista pesäpaikkaa. Kakolanmäellä lauloi peippo, Pikkujärveltä näin parikymmentä heinäsorsaa, kahdeksan naurulokkia, taas muuttavan hyypän ja pellon yllä laulavia kiuruja.

Variston puolelta vastaan tuli tiklipari ja ylilentävä niittykirvinen. Kottaraiset olivat tulleet ja kuusitiainen lauloi. Vielä ehti fasaani rääkäistä pihoilla ja hömötiainen laulaa Raappavuoren metsässä ennen kuin ehdin takaisin kotiin. Muita kevään merkkejä olivat ensimmäiset hämähäkit, muutama nokkosperhonen ja runsaat leskenlehden kukat.

Aprillipäivänä lähdimme perheporukalla sitten peräti Porkkalan kärkeen odottamaan paluumuuttajia, mutta sama sää jatkui edelleen, mitä nyt lisänä heikkoa tuulta koillisesta. Muuttajat jäivät vähiin haahkoihin ja isojen lokkien valumiseen idän suuntaan.

Kävelymatkalla kärkeen huomasin sentään lehtokurpan, puukiipijä lauloi, samoin hömötiainen. Kärjen vesillä paikallisina oli sentään jo parituhatta haahkaa, alleja, isokoskeloita ja lokkeja sekä vieläkin sama kyhmyhaahka kärjen lounaispuolen luodoilla haahkojen seurassa.

Paluumatkalla tulimme välikärjen kautta, siellä puuhasi pesivän oloinen isokäpylintupari. Iltapäivällä tuuli yltyi merellä ja sisempänäkin. Taivas peittyi kuuropilviin joista satoi maahan lunta. Kevään merkit jäivät vähiin, Anne sentään näki ensimmäiset sinivuokkonsa.

Jos tuota säätä vertaa tämänhetkiseen, huomaa että paljolti samanlainen tilanne on nytkin, erona vain se että lumisade pysyttelee muutaman sadan kilometrin päässä maan pohjoisemmassa puoliskossa. Täällä noussee lämpö päivällä taas yli kymmeneen asteeseen...  

***

( haahkoja vastavalossa )