Lintuja vihoistani CLXXI

Huhtikuun toisena (vuonna 1989) aamu valkeni edelleen kolmen asteen pakkasessa, tuuli idästä, taivas oli lähes kokonaan pilven peitossa ja näkyvyys oli hyvä. Tällä kertaa matka suuntautui Helsingin Vuosaareen, Kallvikinniemelle.

Vesilintuja oli tullut tännekin, isokoskeloiden, heinäsorsien ja telkkien lisänä oli kyhmyjoutsenpari sekä kanadanhanhipari. Rannan ruokoihin oli pysähtynyt pajusirkkukoiras. Harmaa-, kala- ja naurulokkeja kierteli kärjen ympäristössä ja uimarannan edustalla. Männiköissä oli tuttujen tiaisten ja jokusen hippiäisen lisänä kolme pikkukäpylintua.

Autoiltu oli taas sen verran että piti tankki täyttää. Kotiin palattuani lähdin koiran kanssa jatkamaan kävelylle Petikon metsän laitaan. Mustarastas varoitteli taas riistaruokintapaikan lähellä, keltasirkkuja oli samalla automaatilla vielä kolmisenkymmentä ja iltapäivä piristi hippiäiset soidintelemaan ja laulamaan. Ehkä niitä oli tullut etelästä häiritsemään talvehtineiden rauhaa.

Tuuli pysytteli koleana ja navakkana. Pilvet se puhalsi pois mutta lämpö ei noussut juuri nollan yläpuolelle.

Seuraavana aamuna piti sitten taas lähteä aamulla töihin. Pakkanen oli tullut takaisin viiden asteen voimalla. Helsingin keskuspuistossa postikeskuksen luona puhalteli sepelkyyhky lauluaan kun menin töihin.

Illalla tein sitten taas koiran kanssa kävelyn Martinlaakson ympäristössä. Raappavuorella huomasin vain hippiäisen. Harakkapari viihtyi yhdessä muttei osoittanut kiinnostusta viimevuotisiin pesiin. Neljän fasaanikanan ryhmä odotteli prinssiään niityn laidassa. Vesitorninmäellä lauloi sentään pari viherpeippoa, yksi keltasirkku ja mustarastas, toinen rastas varoitteli maassa. Kauppaoppilaitoksen luona oli myös mustarastaskoiras, varoitteli sekin.

Kolea pysähtyneisyys piti edelleen linnut hiljaisina eikä uusiakaan tullut. Tiistaina, neljäntenä päivänä aamuviideltä oli taas kuusi pakkasastetta, iltapäivällä sentään neljä plussan puolella.Tuuli sitkeästi koillisesta, pilviä ei ollut, sellainen kolkko korkeapainesää.

Työvuoron jälkeen lähdin koiran kanssa kävelylle, Petikon metsän kuntolenkille. Lähtiessä Martinlaaksossa lauloi peippo, metsänlaidassa oli sepelkyyhky ja metsän sisällä hippiäisiä, pari hömötiaista sekä mustarastas. Yli meni itään kaksi varista, lienevätköhän kuitenkin olleet vain paikallinen pari.

Muuttolintuja ei kuulunut tai näkynyt ja muutkin linnut olivat hiljaisia, takatalven makua tässä oli.

***