Neljä vuosikymmentä sitten CLXXVI

Vuonna 1979 huhtikuu loppui Rauhan sairaalassa. 29. huhtikuuta kävelin taas aamulenkin Tiuruniemen kärkeen. Aamulla oli aste lämmintä, iltasella seitsemän. Tuuli oli etelässä, taivas paksussa pilvessä mikä jatkui sumuna maahan asti, näkyvyyttä alle puoli kilometriä. Yhdeksän maissa alkoi seljetä ja iltapuoli oli jo aurinkoinen.

Juhlapukuinen kuikka ui aamusumussa Tiuruniemen kärjen sulassa, samoin viisitoista silkkiuikkua. Heinäsorsien joukossa oli neljä jouhisorsaa, pari, kolme tavia, kuusi lisää Mietinsaaren sulassa, telkkiä, isokoskeloita ja uivelopari. Teeret pulisivat Mietinsaaren ja Pellisenrannan suunnalla. Lehtokurppa nousi esiin niemenkärjestä, kaksi metsävikloa muutti aamusumussa, sen hälvettyä yli meni kaksi kurkea, viisi kuovia ja kymmenen töyhtöhyyppää, myös viiden lapinsirkun parvi muutti. Käenpiika oli pudonnut yömuutolta sairaalan pihaan, samoin pari kivitaskua. Aamuretken lajimäärä nousi viiteenkymmeneenviiteen.

Vappuaaton iltakävelyn tein samalla reitillä. Sää oli taas kolea, viisi astetta, pilveä, tihkua ja lounaistuulta. Kuikkien määrä Tiurun sulassa oli jo kahdeksan, silkkiuikkujen enää viisi. Uivelopari oli yhä paikalla. Teeret olivat hiljaa, kaksi löytyi Tiuruniemen länsirannan metsästä, samoin kaksi pyytä. Lehtokurppakin oli paikalla, työkaveri kertoi osastolle tullessaan sairaalan pihan yli muuttaneen visi kurkea.

Vapunpäivänä 1979 ehdin lintukävelylle aamulla. Vapun keli oli sama kuin neljäkymmentä vuotta myöhemminkin, aamulla pari astetta, illemmalla viisi, aamu pilvinen ja iltapuoli aurinkoinen.

Tiuruniemen kärjessä muutti yli kalasääski, sinisuohaukka ja seitsemän joutsenen parvi. Kuikkia ui sulassa nyt yksitoista, silkkiuikkujen määrä oli räjähtänyt, peräti 75 lintua laskin sulasta. Uivelopari oli edelleen paikalla. Seitsemän kurkea ja neljä jouhisorsaa muutti kävelykierroksella ylitseni. Pyy löytyi nytkin ja teeri alkoi soitimen sään kirkastuttua. Tiurun kärjessä oli taas viisi lapinsirkkua.

Toukokuun toisena oli iltakävelyn vuoro. Aamulla lämpö oli nollassa, illemmalla taas viidessä asteessa. Tuuli oli kolea vaikkakin kaakosta. Kuikkien määrä oli pudonnut kahteen, silkkiuikkujen kuuteenkymmeneen Tiuruniemen sulassa. Kärjen edustan kivellä oli meriharakka. Lehtokurppa löytyi taas metsästä.

Kolmantena päivänä tein aamukävelyn. Tiuruniemen sulalla kierteli uusi neljän uivelon parvi. Silkkiuikkuja oli viitisenkymmentä, niistä suuri osa lennossa joko lounaaaseen tai lähisulille. Mustakurkku-uikku oli ilmaantunut niiden joukkoon ja jäi paikalle kun poistuin. Kaksi punasotkaa muutti koilliseen. Niemenkärjessä oli nyt kaksi rantasipiä, kuuden valkoviklon parvi lepäsi jäällä ja jatkoi matkaa itään. Kuikkia oli paikalla kolme ja ne saiva yhden lisää seurakseen muutolta. Kuusi tukkakoskeloa tuli koillisesta ja jäi sulaan. Tuulihaukka muutti myös etelään. Paikallisiksi pudonneista muuttajista pajulintu ja tiltaltti lauloivat vaisusti niemen kärjessä. Lapinsirkkuja muutti vielä kolme.

Länsirannan staijipaikalla kuuntelin varisten varoittelua ja kohta huomasinkin kaksi vaakkua yhden ruskean möykyn ympärillä mikä paljastui lehtopöllöksi. Hyvää piiloa oksistosta sen ei onnistunut löytää. Sairaalan pihaan palattuani vastaan lensi Saimaalta iso lintu, jonka heti tunnistin kattohaikaraksi, se jatkoi saman tien matalalla ylitseni etelään. Imatralaiset kertoivat soittaessani että se oli huomattu aiemmin Immolassa. Se poistui kai sateen edeltä, iltapäivä oli tihkuinen. Miulle tuo kattohaikara oli elämänpinna ja tasanumero 250 sen ajan laskutavan mukaan.

***