Sunnuntaina 23.7.1978 vietin koko
päivän Halikonlahdella. Turhaan siellä ei tarvinnut aikaa viettää,
lintuja oli paljon. Halikonjoen itäpuolella retkeilin itsekseni,
Viurilanlahden puolella mukana oli myös Virtasen Kimmo.
Tikli tai pari muuttavaa kuovia
tulomatkalla lahdelle eivät olleet vielä mitään, mutta jo
lietealtailla huomasin että kahlaajia on nyt muutolla. Sirrejä oli
enemmän kuin edellisinä päivinä ja suokukkoja sekä liroja
edelleen runsaasti.
Tuttu räyskänelikko kierteli
vedenpuhdistusaltailla ja niillä oli myös lisää kahlaajia
erityisesti vikloja ja sirrejä. Samat räyskät siirtyivät edelläni
Viurilanlahdelle, sen lietteellä oli paitsi jo altailta tuttuja
kahlaajia, myös kaksi jänkäsirriäistä. Palattuani takaisin
altaiden puolelle kävin vanhan polttokaatopaikan kärjessä. Sen
edustalla ruoikossa varoitteli liejukana. Peltojen yli lensi käki
kohti Joensuun puistoa. Pikkulokkinuorukainen lenteli uloimmalla
vedenpuhdistusaltaalla ja kaksi aikuista harmaahaikaraa laskeutui
lietteelle. Nämä olivat miulle erityisen innostavia, niistä sain
vuodenpinnan numero 199. Missähän pisteessä Sepon projekti mahtoi
olla, kahdensadan katkaisusta olisin varmaan kuullut...
Päivän kahlaajalista oli 17 lajin
mittainen. Liroja laskin 53, suokukkoja 35, suosirrejä 29.
Erikoisemmasta päästä kuovisirrejä oli neljä, jänkäsirriäisiä
kaksi ja pikkusirrejä yksi.
Maanantaiaamuna 24.7. ehdin käväistä
vielä Halikonlahdella. Lyhyellä käynnillä huomasin edelleen 14
kahlaajalajia. Kuovisirreistä oli jäljellä yksi, muut erikoiset
sirrit olivat hävinneet tai piilossa. Lapinsirrien määrä oli
pudonnut neljästätoista kuuteen, suosirrien viiteentoista.
Räyskistä oli paikalla yksi, kalasääski kävi hakemassa evästä
pesueelleen. Pari rytikerttusta lauloi Halikonjokivarressa.
Puolilta päivin lähdin bussilla
Helsinkiin. Aneriojärven kohdalla huomasin tuulihaukan, Lahnajärven
paussilla varpushaukan. Edessä oli taas työviikko jo illasta
alkaen.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.