Tässä päivänä muutamana ihmettelin lintutornissa miten hanhet lähtivät yhtäkkiä poikineen ravaamaan kohti avovettä.
Taivaalla ei näkynyt mitään mutta rantaniityllä hölkkäsi reippaasti paniikin aiheuttaja, kettu.
Takamatka oli liikaa ja paistit karkasivat ulapalle.
Ilmeestä päätellen nyt kettua ketuttaa...
Keskuspuistossa golfkentän laidassa kävelin metsätietä kun huomasin kymmenkunnan metrin päässä katselijan, pari naaraspuolista oli sitä paremmassa piilossa vieressä.
Nuo korvat kiinnittivät huomioni joku päivä sitten Suomenojan altaalla, joutomaan kasvustossa.
Kun se huomasi tulleensa nähdyksi se siirtyi parikymmentä metriä sivummalle ja jäi tarkkailemaan lähdenkö eteenpäin, lopulta se lähti itse kauemmas.
Oravia nyt näkee päivittäin, tämä taitaa olla viimeisintä satoa.
Vuosaaren täyttiksen laitaa kulkiessamme vastaan tuli rusakko,
tässä se ei vielä meitä huomannut
mutta jo sulkimen räpsähdys sai sen huomaamaan.
Tarkan kuvan saadakseen se kääntyi sivuttain, ja lähti kohta vaivihkaa palaamaan takaisin, kunnes hyppäsi piiloon polun varteen.
Vaskitsat ovat vähentyneet paljon nuoruuteni ajoista. Tänä kesänä olen havainnut niitä peräti kaksi, tämän elävän ja toisen yliajetun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.