Viikon piti alkaa lämpimällä päivällä mutta taivas pysytteli pilvessä ja meren äärellä leijui jo toista päivää tympeä sumu. Sunnuntaina kävin Vuosaaressa Kallvikinniemen kärjessä ja Auringonnousunrannassa. Tuulta oli sen verran että lämpö pysytteli alle kymmenen asteen ja näkyvyys oli sen verran heikko ettei mereltä mitään erikoista näkynyt. Helposti en periksi anna joten maanantainakin lähdin rantaan, Porkkalan kärkeen. Sama oli sielläkin, ei sentään kaksista tuulta mutta koleaa kyllä. Vasta iltapäivällä alkoi näkyvyys riittää pariin kilometriin.
Mielenkiinto oli kuitenkin lähilinnuissa, haahkoissa ja alleissa jotka touhusivat innokkaina eri puolilla rantoja. Allit olivat vaihtaneet kevätpuvut päälle ja koiraat jahtasivat toisiaan omaa nimeään änkyttäen. Koirashaahkat, kalkkaat, taas huhuilivat soidinhuutoaan vaikka valtaosa naaraista taisi jo istua jonkun katajan alla munia hautomassa. Muutama sentään ui vedessä, vieressä jo varattu kaveri joka sai jatkuvia käskyjä siipaltaan häätää kilpakosijoita kauemmas edestä, takaa ja sivuilta. Tilanne rauhoittui vain niiksi hetkiksi kun naaras sukelsi näkymättömiin.
Koivut ovat alkaneet kukkia jo kotikulmilla, niin kylmää ja hämärää ei ole että kasvit eivät alkaisi jo vihertää. Maiseman väri vaihtuu tällä hetkellä nopeasti hieman kauempana rannasta ja erityisesti isojen rakennusten suojassa kaupungeissa ja lähiöissä.
Kasvosuojien käyttö olisi tähän aikaan suotavaa paitsi koronaa pelkääville myös koivuallergikoille. Siitepöly ei tule normaalin kasvosuojuksen läpi eikä se taida läpäistä edes noita kankaasta tehtyjä kotitekoisiakaan naamareita. Naamarit herättävät muutenkin närää, huvittavin tapaus kävi eilen iltasella kun ajoimme Jumbon parkkitaloon tarkoituksena käydä hakemassa hieman ruokaa. Parkkeerasimme auton toisen viereen, siellä sisällä oli kaksi pientä koiraa. Kun puimme päälle kasvosuojat ja kertakäyttöhanskat, toinen koirista tyrmistyi, herätti toisen joka sitten alkoi ankarasti haukkua meitä niin kauan kun meidät näki. Kun sitten aikanaan tulimme kaupasta takaisin, molemmat koirat alkoivat haukkua meitä jo heti saavuttuamme parkkihallin tasolle ja räkytys jatkui niin kauan kunnes olimme ajaneet näkymättömiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.