Eilen en viitsinyt arotaskua bongaamaan lähteä mutta tänään lähdin aamupäivän retkelle sitä kautta. Ei ollut kovin vaikea huomata mistä sitä piti etsiä, tietä reunusti tasainen bongarien jono parin metrin välein katsoen samaan suuntaan, mullospellolle. Lintu löytyi aivan paljain silmin katsoen, ainoa multakokkare joka liikkui. Se liikkui vilkkaasti mutta vain juosten, silti lyhyessä ajassa kymmeniä, satakin metriä sinne tänne.
Merikotkan pesää en tällä kertaa käynyt katsomassa vaan jatkoin retkeäni ensin Vuosaareen Kallvikinniemeen ja sieltä Porvooseen Emäsalon kärkeen. Kallvikissa lauloi kevään ensimmäinen hernekerttuni, myös pari pajulintua. Paikalta löytyi myös Salosta tullut Knaapin Jorma seuralaisineen, olivat käyneet taskua katsomassa ja jatkoivat pian Vantaalle Seutulan Isoniitylle katsomaan siellä kuulemma olevaa tunturikiurua. Emäsaloon lähdin koska lännestä päin oli luvassa sadetta ja toivoin että jotakin olisi ehkä vielä idässä muuttanut. Kovaan vastatuuleen meni kala- ja lapintiiroja, joukossa yksi räyskä, rivakasti vedenpintaa viistäen. Myös kolme valkoposkihanhien kaarta taisteli vastatuuleen mantereelle. Vuodelle uusina lajeina huomasin riskilän ja lehtokurpan joka käveli tien poikki kärjen lähellä.
Videoistani työstin kolme koostetta Vanhankaupunginlahden merikotkien elämästä, ensimmäinen viime kesän lopulta kun ne asettuivat alueelle. Toinen koostuu pätkistä joissa ne kunnostavat itselleen pesää haikaran rakentamasta ja välillä tutustuvat naapureihinsa variksiin lahden rantalietteellä. Kolmannessa sitten jo pesitään, ja kavereiksi ovat tulleet sekä haikarat että merimetsot naapuripuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.