Karanteenivappu

Väittivät että tämä vappu olisi ollut jotenkin poikkeuksellinen. No ei se sitä minulle ollut, enhän minä sitä yleensäkään vietä, kaikki vapaa aikani kuluu yleensä lintujen perässä retkeillen. Retkeni suuntautuivat lähitienoolle eikä siinäkään mitään poikkeuksellista ole vaikka on vappuretkiä tehty useammallakin lintuasemasaarella tai joskus maan rajojen ulkopuolellakin. 

Torstain eli vapunaaton retkikohteina oli ensin Espoon Matalajärvi ja sen lähitienoot, pensastasku oli miulle uusi kevätsaapuja, pikkulokkeja olin jo ehtinyt aiemminkin nähdä mutta nyt niitä oli järven yllä jo toistakymmentä. Naapurijärvelle suunnistin seuraavaksi, lintutorni oli tyhjä joten sinne siis. Joutsenpari hautoi täälläkin, edellisellä niitä oli ollut kaksikin. Kaulushaikara huuteli, paikallinen kurki ilmaantui rantaluhdalle. Kauempana selällä saalisteli kymmeniä tiiroja ja vähän lähempänä kolme haarapääskyä, nekin miulle vasta kevään ensimmäiset. 

Lähdin sitten vähän muihin maisemiin, Seutulan peltolakeuksille. Peräjänkulman pelloilla ruokaili tuttu joutsenpari, missähän se aikoo joskus pesiä. Tuulihaukkapari pyöri läheisen pesälaatikon tuntumassa ja välillä koitti löytää jotakin syötävää. Siihen aikaan kun väki kokoontuu perinteisenä vappuna Mantan patsaalle, saavuin Isoniityn laitaan. Isokuovit ruokailivat ja huutelivat pelloilla mutta kuului myös pikkukuovin ääntä. Löysinkin niitä peräti kahdeksantoista linnun parven niityltä poraamassa reikiä maahan ja vetelemässä sieltä isoja kastematoja retkievääksi. Kauempaa mullokselta kuului kapustarintojen ääntä, enimmillään neljän linnun parven näin mutta mahdollisesti niitäkin oli tuota enemmän. 

Vapunpäivänä lähdin ulos kävelykierrokselle. Hanabölen pelloilla seisoskeli hyyppiä, muokatuilla mulloksilla ruokaili toistasataa sepelkyyhkyä naakkojen ja lokkien seurana. Hiekkaharjun golfkenttä oli täynnä alan harrastajia, paikallinen joutsenpari pysytteli pesällään ja sen vieressä. Keskellä lampea on turvallista, harva sinne haluaa palloaan hukata. 

Rekolanojan vartta jatkoin ja sitten frisbeegolfkentän ohi kohti Simonkylää. Ristipuron sorsalammilla kannatti käydä koska siellä viihtyi jo toista päivää mandariinisorsakoiras. Lintu säikkyi kuvaajia jotka vaelsivat ahkerasti sen perässä mutta luotti taas lapsiin jotka heittelivät pulla sorsille ja erityisesti sille. Vähän se joutui muiden sorsien ja lokkien kanssa eväistä kahinoimaan mutta piti kyllä puolensa. Pajulintu lauleli lähistöllä, kevään toinen miulle, ensimmäisen kuulin muutama päivä sitten. 

Seppo vihjasi että Viikissä  olisi arotasku, mutta jätin bongausajatukset myöhemmäksi ja kävelin kotiin. Eihän tuo nyt elis ole, pelkkä kuukausipinna, no jaa, eläkepinnakin, jos niitä listoja nyt enää kerätä kannattaa...